Muistiinpanoja 2019

31.12.2019
Tänään vuoden vihoviimeisenä päivänä oli lämpötila ulkona 9,2 astetta lähtiessäni aamulenkille kello 8.45. Eli se on talvi nyt. Iltapäivällä aurinko kyllä lämmitti ilmaa, en huomannut katsoa paljonko oli mittarissa, varmaan jotain 17. Ei mulla muuta. Paitsi että tilasin Eestistä sukkalankoja! Oli oikein Novitan lankoja myynnissä ja paljon halvemmalla mitä entisestä työpaikastani Ruotsissa, Atelje Margharetasta tilatessa.

30.12.2019
Tänään oli sellainen puolihyvä päivä. Hyvä juttu oli se että postipoika toi tilaamani akun pikkuläppäriin. Ehdin sitä jo kuuluttaa tuolla Torreviejan sivuillakin kun ei meinannu tulla ja luulin että se oli huijarifirma. Mut tulipas ja oli niin vimmatun hyvin pakattu ettei meinannut millään saada auki. Huono homma oli se että ei se vika vissiin akussa ollutkaan. Se ei vaan saa jostain syystä kontaktia akkuun. Mut ei se mitään haittaa kun voin käyttää läppäriä ottamalla virtaa suoraan seinästä. En tuota tajunnut ollenkaan ja oikeastaan ihan turhaan sen akunkin tilasin.
Sit tuli taas huono juttu kun päätin lähteä kiertämään kiinankauppoja ja hakemaan sukkalankaa jossa olisi myös villaa. Turhaa niitä on kierrellä kun kaikissa kaupoissa on samat langat. Eli akryyliä kaikki.
Mutta lopussa kiitos seisoo ja sain tänään vihdoinkin oikeat hampaat suuhuni. Mutta jos ihan rehellinen olen niin mielestäni ne väliaikaiset oli nätimmät. Ei silti kyllä nämäkin nätit ja hyvät on. Kuukauden päästä vielä täytyy mennä kontrolliin.
Kaikkein paras juttu oli kun pääsin kylmästä maailmasta tänne omaan ihanaan lämpöiseen kotiin. Rupee olla aika viileän tuntuista ulkona kun aurinko laskee ja mittarissa ei ole kuin 16 astetta.
Eilen muutti ruotsalaiset naapurit Los Alcazariin ja oli vähän tyhjä tunne illalla kun oli niin hiljaista. Nyt sitten vaan oottelen kuka siihen seuraavaksi muuttaa asumaan.

22.12.2019
Aamulla aikaisin, 5:19, alkoi virallinen talvi. Tällä hetkellä on kyllä lämpimämpää kun esim. viikko sitten. Eilen oli melkein 22 astetta. Että kyllä kelpaa kattoterassilla ottaa aurinkoa ja kutoa sukkaa! Siitä tulikin mieleeni että lähdenkin tästä hakee kiinankaupasta sukkalankaa kun viimeistä kerää viedään. Taidan nyt ottaa perinteistä harmaata.

18.12.2019
Kyl tää netti sit vaa on niin pal hyvä! Mun tabletista meni videonnäyttökyky ja surin sitä että täytyikö sekin rikki mennä kun siitä pikkuläppäristäkin meni se patteri. Jota en muuten ole vielä saanut kun tilasin sen netistä. Mahtaako tullakkaan kun oli vähän epäilyttävän näköinen paikka mistä tilasin.
Juu tää tablettijuttu sitten meni niin että otin yhteyttä Samsungin nettichattiin ja sieltä sain vastauksen ja nyt voin taas katella eläviäkuvia tabletista. Se oli niin helppo juttu, joskus menee niinkuin strömsössä. Ei aina kaikki tarvii mennä sinne viemäriputkeen.
Tänään meni muutenkin putkeen kun uudistettu Mercadona aukaistiin. Oli tullut oikein siisti ja järjestyksellinen kauppa. Uutuutena oli salaattitiski josta sai ite plokata salaatin, maksoi 4€. Uutta oli myös ruokapalvelu josta sai ostaa valmista ruokaa. Laittoivat sillä aikaa annokset pakettiin kun tein muut ostokset. Paljon muutakin uutta oli mutta en jaksanut kaikkea tutkia. Mm. oli pieniä ostoskärryjä joita voin ruveta käyttämään. En jaksa niitten isojen kanssa sählätä. Näytti ihmiset käyttävänkin enimmäkseen niitä pieniä. Oli vielä korkeitakin ettei tarvii pylly pystyssä tonkia tavaroita kassalle.

7.12.2019
On sellainen aikakausi että kaikki menee vähintäänkin pieleen. Tässä olen nyt yrittänyt selvittää niitä pieleen menneitä juttuja tai voisiko sanoa hankalia vastuksia joita joskus tulee elämän varrelle.
Esim. pikkuläppäri eli Chromebook ei halua ottaa virtaa itseensä. Olen harkinnut ostaa uutta samanlaista koska se on niin vimmatun hyvä kun akku (normaalisti) kestää vaikka kuinka kauan ja on helppo ottaa matkalle mukaan esim. nyt kun rupean käymään Ruotsissa isompia aikoja niin on kätevä kuljettaa ja käyttö on niinkuin oikeessa läppärissä. Siis ei tarvii sormella tökkiä ja näyttö on sama kuin läppärissä. Rupesin kuitenkin funtsimaan että josko osaisin sen korjata ja tilata netistä uuden akun. Se vähän rohkaisi kun pölynimurin letkunkin sain netin kautta tilatuksi. Tuumasta toimeen ja ruuvimeisseliä hakemaan. Rupesin korjaamaan niinkuin miehet ainakin eli en katsonut mistään ohjeita. Mutta ei sais olla niin miesmäinen. Tuhersin pari tuntia saadakseni sen läppärin auki. Sitten hermostuin ja rupesin hakemaan netistä ohjeita. Siellä oli aivan selkeät ohjeet kuinka se kansi aukaistaan, kaksi ruuvia oli piilossa sellaisten kumitulppien takana joita en huomannut. Sittenhän se sujuikin mallikkaasti ja sain akun irti. Sitten vaan tilasin uuden netistä ja tässä nyt odotellaan koska se tulee. 35€ maksoi joten jos toimii niin halvaksi tulee.
Toinenkin vastustava juttu voi tulla lähipäivinä kuntoon, se koskee sitä isoa läppäriä. Siihen käsketään vähä väliä asentamaan uusi versio Windows 10:stä ja sitten kun asennan niin tulee ilmoitus että asennus epäonnistui. On sellainen FB-ryhmä kuin Verkonvaarat tukisivusto ja sieltä löysin vastauksen että se ohjelma ei sovellu joidenkin viiruspoisto-ohjelmien kanssa yhteen. Poistin sen mikä mulla oli koska Windowsin oma viirustorjuntaohjelma kuulemma riittää. Nyt on jännää kun seuraavan kerran käskevät sen lataamaan että josko nyt onnistuis.
Sitten olis vielä selvitettävä ne loput murheenkryynit joita nyt on kasaantunut enemmän kuin laki sallii. No, kait se siitä pikkuhiljaa. Ens viikolla toivottavasti selkiää kaksi niistä kun meinaan mennä pankkiin näyttämään id-korttia. Haluavat nähdä uuden version, no minulla se on ollut jo toista vuotta uusi kortti mutta ei ne ole sitä huomanneet ennenkuin nyt. Netissä sitä yritin näyttää mutta ei se vaan minun  kohdalla toiminut. Kävinkin siellä jo kerran mutta oli niin pitkä jono etten jaksanut jäädä odottaa. Samalla reissulla käyn hakemassa ajan bussikortin uusimiseen.
Pieleen menevistä asioista vielä se että viime viikolla oli se neurologin aika mutta tulkki teki oharit. Se siis meni ihan oikeesti pieleen eikä sitä nyt voi enää korjata. Kun en ollut varautunut siihen niin espanjankielen taitoni loppui aika lyhyeen.

2.12.2019
Pieni paussi tuli tähän kirjoitteluun kun käväsin Ruotsissa. Olin tutkimassa uutta asuntoani. Se näytti aika mellevältä. Ihan minulle sopiva asunto. Pienellä värkkäilyllä ja stailailulla sain siitä jo vähän oman näköisen. Ja mikä parasta, lämpöä oli 23 astetta sisällä! Eli kyllä siellä talvella pärjää jos joskus sinne vakituiseen muuttaa. Ostin siis asunnon irtaimistoineen mikä on tosi harvinaista Ruotsissa. Huonekalut ei tietenkään olleet miun maun mukkaan mutta niitä saa sitten pikkuhiljaa vaihdella ja ostaa uusia. Pariin naapuriinkin tuli tutustuttua että mukava mennä sinne kesäksi kun on jo tuttuja. Samalla tietysti vähän katselevat mun asunnon perään talven aikana ettei mitään mullistavaa pääse tapahtumaan.
Se huono puoli siinä on että ei ole nettiyhteyttä. Tai olis mutta joutuu sitten maksamaan siitä joka kuukausi vaikkei siellä olekkaan. Ja ainoa mahdollisuus on Telian yhteys ja se on kaikkein kallein. Täytyy vaan mobiilinetillä yrittää pärjätä.
Vähän tutustuin jo ympäristöönkin mutta kesällä sitten enemmän jos vaikka olisi paremmat ilmat huidella ulkona. Ensin tuntui niin tunnelmalliselta kun oli hämärää koko päivän ja sai laittaa kynttilöitä palamaan ja ikkunalamput. Aika äkkiä siihen harmauteen kyllästyi. Sitten lykkäskin lunta taivaalta päivää ennen kun lähdin ja oli niin pirun liukasta. Eli santaa näköjään säästeltiin.
Elämäni ensimmäisen kerran ajelin junallakin kun lähdin sieltä kotiinpäin. Aika hyvin se kulki mutta oli vaan tunnin myöhässä eli oli vähän häkkäryspaikat että ehdinkö lennolle. Vähän alle kaksi tuntia ottaa Törebodasta Göteborgiin että ei mikään mahdoton aika. Lentokenttäbussit kulkeekin vähän useammin kuin täällä, eli joka vartin päästä.
Summa summarum - mulla on pullat aika hyvin uunissa kun saan olla täällä auringossa talvet ja kuumimman ajan kesästä mennä viileään Ruotsiin.


12.11.2019
Nyt on hampaat suussa! Ei kylläkään lopulliset kun hammasteknikolta meni joku aparaatti rikki eikä voinut sitten tehdä niitä. Sattuneesta syystä minä tarvitsin ne hampaat nyt enkä viidestoista päivä niin teknikko tekasi sitten nämä väliaikaiset jotka on kyllä minun mielestä aivan malliikkaat. Kolmeen pekkaan huudettiin siellä hammaslääkärillä suoraa huutoa kun oli niin hienot! Hammaslääkäri aloitti huutamisen ja minä ja hoitaja yhdyttiin siihen. Tuntu kyllä niin mahtavalta että pisti väkisinkin huutamaan kun kahden kuukauden hampaattomuus loppui. Joulukuussa sitten jatketaan harjoituksia. Oli se kyllä jännää kun ruuvattiin hampaat kiinni niihin implanttiruuveihin ja momenttiavaimella vaan kiristi ja laittoi tököttiä ruuvin kannan päälle. Nyt kyllä näyttää siltä että toinenkin puoli pitäisi tehdä uusiksi, on vähän rumennusta nyt sillä puolella. Täytyy vaan opetella hymyilemään uudella puolella!

Niin siitä piti vielä kirjoottaa jotta oli pirun kylmä aamulla, 11 astetta vaan. Mutta iltapäivällä oli taas mahtavan lämmintä.

9.11.2019
Tässä on nyt tullut sählättyä sinne sun tänne. Enimmäkseen hampaiden hakureissuja tehty. On siinä monenmoista kiemuraa ja sovitusta ennenkuin tulee valmiiksi. Nyt on luvattu että tiistaina tulisi valmiiksi. Jännittää niin helskutisti tuleeko niistä vähänkään sinne päin kun olen toivonut.
Sairaalaankin saivat mut narrattua, luulivat varmaan että kovinkin mielelläni siellä juoksen kokeissa. Tuli tuonne mun omaan portaaliin ilmoitus että pitäisi mennä rintakehäröntgeniin. Minä menin sitten sinne itseäni tyrkyttämään mutta ei ne mua sinne huolinut. Sanoi vaan ettei ole mitään aikaa mulle varattuna. Olis pitänyt näyttää puhelimesta se ilmoitus sille että kyllä mulla siellä aika on tilattuna mutten viittinyt. Lähdin vaan kulkeutumaan pois sieltä.
Tänään kävin markkinoilla! Tai oikeastaan se oli kirpputori. Kuulin että tässä lähellä olisi sellainen paikka josta saa ostaa käytettyjä tavaroita. Ja löytyihän sieltä mitä olin hakemassa. Iso matkalaukku. Maksoi 5€! Ajattelin että kuljettelen sillä konstin tavaroita täältä Ruotsiin. Otan aina matkalaukun mukaani ja sitten voin jättää laukun sinne koska niitä saa noin halvalla täältä. Sillai niitä pikku hiljaa kulkeutuu sinnepäin. Jotenkin tuntuu että noi perintökalut vois viedä lähemmäks lapsia vaikka eikait ne niistä välitä sitten kun minä olen heittänyt lusikan nurkkaan. Omia käsitöitäkin löytyi tuolta kaapista niin nekin vois sinne raahata.

16.10.2019
Hyvin kävi ultrassa eilen. Oli niin mukava tyttö taas että ei tehnyt yhtään heikkoo pärjätä.
Kävin samalla ruokaostoksilla ja huomasin että on vissiin joulu tulossa kun oli suklaakonvehtipussin hinta alennettu. Se on joulun aikaan kolme euroa mutta kesällä 3,70€. Olihan se pakko ostaa kun halvalla sai.

15.10.2019
Tuli talvi kerralla. Ei ollut aamulla kuin 17 astetta. Heräsin yöllä jopa kylmyyteen ja täytyi hakea torkkupeitto lakanan päälle. Täytyy vissiin jonkunlainen peitonriekale tökkiä tuonne pussilakanan sisään. Sisällä oli kyllä 24 mutta minulle se on kylmä pelkällä pussilakanalla nukkua. Nyt on päivä puolessa eikä mittari ole noussut kuin nipin napin kahteenkymmeneen.
Tänään illalla on se sydämen ultratutkimus, saas nähdä kui muijan käy.

10.10.2019
Olipas mukava hammaslääkärireissu. Vastineeksi sille viimekertaiselle kovakouraisen ukon käsittelylle. Otettiin tikit pois ja oli kyllä niin mukava ja taitava hoitsutyttö ettei tuntunut missään. Sitten kun sai oikein ison halin vielä lähtiessä niin tuli hyvä mieli.Viimeksi kun oli tikit niin oli sellainen oikein kauhukokemus kun ne otettiin pois. Mutta se oli sen kirurgin vika kun se ompeli sellaisella läpinäkyvällä nailonlangalla ja hamppulääkäri ei meinannut millään saada tikkejä pois kun ne oli jotenkin menneet piiloon. Sain vähän kiirehdittyä myös aikataulua eli nyt menenkin jo ensi torstaina eli viikon päästä seuraavaan koitokseen. Sanoin että lähden Ruotsiin ja haluan hampaat siihen mennessä valmiiksi. Saa nähdä sitten jos onnistuu.

Samalla reissulla kävin myös konsulaatissa ottamassa elossaolotodistukseen leiman. Täti sanoi vaan että nähdään taas vuoden päästä!

Lämpö ei meinaa millään hellittää vaikkakin on jo aika siedettävää. Aamulenkille lähtiessä parikymmentä astettä ja iltapäivällä siinä 26.

25.9.2019
Olipas aikaminen hammaslääkärireissu taas. Vihdoinkin ruvettiin tekemään lopullisia hampaita. Tänään repivät taas ikenet auki ja vaihtoivat ruuvit vähän pitempiin. Parin viikon päästä otetaan tikit pois ja sitten vielä ootetaan pari viikoa niin ruvetaan sovittamaan uusia hampaita. Varmaan jouluksi saa uudet hampaat. Iso ja pitkäveteinen homma mutta nyt kuitenkin loppu häämöttää.

Ekan kerran oli bussissa matkalipun tarkastaja. En kyllä ymmärrä miksi kun kuski kyllä pitää tarkan huolen siitä että kaikki maksaa. Huutaa heti perään jos joku ei meinaa muistaa.

Nyt tuli Ruotsin asunnostakin tietoa. Kaikki on valmista. Meklari oli kyllä mulle laittanut puhelimeen viestiä mutta ei ollut tullut perille. Ei ne aina pelaa noi nykyaikaiset viestintämetkut. Tänään tuli postissa kauppasopimus jonka meklari lähettänyt 5. päivä. Oli kestänyt matkalla 20 päivää.

20.9.2019
Taas on rauha maassa. Oli se aika myräkkä. Monta tuhatta ihmistä menetti kaiken omaisuutensa. Aika lohdutonta katsella kuvia ja videoita pahimmilta alueilta. Seitsemän ihmistä menetti henkensä. Suurin osa siksi että lähti kotoonta ajamaan tai muuten vaan kuljeksimaan tulva-alueilla vaikka isosti kiellettiin. Viimeinen näistä oli hollantilainen ukko, putosi virran viemäksi ja monen kilometrin päästä löysivät kropan kun virta oli vienyt. Kovasti kaikki on nyt kerännyt tavaraa niille jotka menetti kaikki. Kun evakuointikutsu tuli niin oli kaksi tuntia aikaa lähteä. Monella oli vielä eläimiä pelastettavana. Ei siinä sitten paljoa ehtinyt miettimään mitä ottaa mukaan. On täällä kyllä tuo yhteistyö ja avunanto aivan mahtavaa kun jotain tällaista sattuu. Sinne menee vaan kaikki ihmiset auttamaan. Ja tietysti poliisi, palokunta ja armeijja oli mukana. Ja hyvin oli järjestetty avuntarvikekeräyspaikat. Selvät paikat ja ajat mihin yksityishenkilöt voivat jättää tavaroita. Yhdeltäkin kaupungintalolta tuli Facebookkiin ilmoitus että jos sulla on saappaat, ämpäri ja lasta niin tule aamulla kaupungintalolle niin sieltä lähdetään auttamaan. Järjestivät myös bussikuljetuksia kaupungista pelastuspaikoille. Tämä tietysti kun sade oli jo lakannut ja vedet vähän laskenut ja siivoustoimet aloitettu.

Olen tässä odottanut Ruotsista tietoa asuntoyhtiöstä josko ne hyväksynyt mut jäseneksi yhtiöön. Sieltä tuli viime viikolla meiliä ja kyselivät mitä tuloja mulla on kun eivät löydä mitään tietoa minusta. Ei löydä sen takia kun asun Espanjassa. Lähetin sinne sitten vähän tietoa. Ei ole mitään tietoa kuulunut mutta kait ne on sitten mut hyväksyny kun äsken tuli vuokranmaksulaput. Et se pitäis vissiin sitten olla selvää pässinlihaa. Sinne sitten vaan syssymmällä tutustumaan Törebodan nurkkiin.

13.9.2019
Nyt se myräkkä kävi yöllä. En ole tuollaistakaan ilmaa vielä tavannut. Vettä tietysti tuli koko taivaan täydeltä. Salama löi ilman väliaikoja ja samaten ukkonen myllersi koko ajan ja välillä tuli iso präiskäys. Taotonta salamointia olen täällä nähnyt ennenkin mutta kun ukkonen ulisi ilman katkoja niin tuntui tosi maailmanloppumaiselta. Minä laitoin kaikki kaihtimet ja ikkunat kiinni niin peräkamarissa sain nukuttua, ei paljoa näkynyt eikä kuulunut mölinää sinne. Punainen varoitus on annettu tänään kuuteen asti. Tarkoittaa sitä että olisi pysyteltävä sisällä. On ollut kyllä tänään ihan hyvä ilma, jopa aurinko paistanut suurimman osan päivästä. Neljältä tuli mahdoton vesiryöppy ja kesti 10 minuuttia. Täällä kun rupeaa satamaan niin se alkaa heti kerralla täysillä. Ihan niinkuin olisi suihkun hanan aukaissut täydellä paineella.
Urheiluhallin katastrofipaikkoja joutui käyttämään 23 ihmistä joista 8 pelastettu veden viemistä autoista tai muuten joutuneet veden varaan.

12.9.2019
Ajoittui hyvin tämän aamuinen kävelylenkki. Juuri kun pääsin kotiin ja istahdin verannalle niin sade alkoi. Tällä hetkellä losottaa ihan reippaasti maahan asti.
Täällä on tosiaan annettu noita varoituksia ja jopa kaupungin urheiluhalli on annettu katastrofimajoituspaikaksi. Lähinna kodittomia varten mutta jos kova paikka tulee niin sinne saa mennä suojaan. Punainen risti on hommannut sinne sänkyjä.
Tähän asti ei ole vielä ollut mitään katastrofia mutta vielähän tuo ehtii tulla.
Tässä nyt harjoittelen Ruotsissa oloa ensi kesää varten, oikein piti hakea raappahousut jalkaan ja pitkähihaista päälle. Lämpötila syöksyi alaspäin 20;een eilen aamulla ja tänä aamuna ei ollut kuin 18 kun lähdin lenkille. Viilennyksenkin otin pois päältä, nyt on vaan kaikki ikkunat auki niin on sopiva lämpö sisällä.

10.9.2019
Täällä on taas kova tulva- ja oikein hurrikaanimyrskyvaroitus annettu. Saa nähdä mitä tulee. Torstaina ja perjantaina pitäis olla hurjemmat ilmat. Viime yönä se on ollut Barcelonan päällä.
Tässä Annukka Valtasen postaus Facesta: "Barcelona selvisi viime yöstä aika hyvin. salamoita laskettiin 33.777 ja satoi mutta ei kamalasti. Palokunta sai vain 8 hälytystä veden vuoksi, nyt matkalla meillepäin, katsellaan".

9.9.2019
Torremarkettiin tullut uusi kokki, Salla, ja kävin hänen pöperöitään maistamassa. Oli tosi hyvää spagettia ja jauhelihasoosia, ei ollut liikaa maustettu niinkuin nykyään tuppaa sapuskat olemaan. Alkusalaatti oli tosi hyvää kuten marjakiisselijälkiruokakin. Taidan ruveta käymään siellä kerran viikossa niin saa ainakin joskus kunnon ruokaa. Kunnon ruokaa tekeekin jo mieli ja innolla odotan että pääsen sitä Ruotsiin kokkailemaan. Täällä on toi ruokatouhu jotenkin erilaista, en ole vielä löytänyt passeleita reseptejä. Odotan niin että saa taas laittaa spättafilettä, taitaa olla punakampela på finska. Ja Sejstä tulee mahtavaa kalasoppaa. Ainut mitä täällä olen laittanut on makaroonilaatikko. Sen ainekset on löytynyt mutta se on vaan hankalaa siinä mielessä että hyvä jauhelihakauppa on automatkan takana. Kyllähän Mercadonassakin aika hyvää on mutta se on sellaista paksuksi jauhettua ja tuppaa olemaan vähän liikaa rasvaa. Ja Ruotsissa on niitä ihania pakastinjuureksia/vihanneksia joita voi laittaa keittoihin. Olen kyllästynyt täällä tuohon espanjalaiseen ravintolaruokaankin kun eivät käytä täällä kunnollista kastiketta. Joku kuiva pihvin kappale ja ranskalaisia. Sitten käyttävät sitä öljyä joka paikassa. Tulen kyllä niiiin lihomaan Ruotsissa! Ei olis kyllä varaa. Ei ulkonäön puolesta eikä kukkaronkaan puolesta!


2.9.2019
Sairaalassa kävin taas mutkan. Siinä viipalointikoneessa eli aivojen kerrosröntgenissä. Kyllähän siellä vaan mieluusti käy kun oli niin komia nuorimies ohjeistamassa. Sillä oli vaan sellainen vika että rupesi aina välillä puhumaan englantia. Pyysi sitten kyllä anteeksi kun ei muista pysytellä espanjan kielessä. Siellä käy tietysti niin paljon niitä enkkuja ja kun meikäläisen pärstä ei oikein espanjalaiselta näytä niin kait siinä menee pasmat sekaisin. Vai liekkö mennyt siitä kun en saanut katsettani irti sen ihanista nappisilmistä. Tulee kyllä niin hyvälle tuulelle kun on näitä mukavia ja iloisia hoitajia ja lääkäreitä siellä. Akuutissa sain silloin vähän toisen käsityksen mutta nyt on ollut neljä viimeistä kertaa aivan mahtavat hoitsut ja lekurit. Seuraava etappi on lokakuussa sydämen ultra ja sitten vielä neurologille joulukuussa. Jokohan sitten riittää toi rämppääminen sairaalassa. Riippuu tietysti näistä kokeiden tuloksista.

1.9.2019
Tuli käytyä Sveamamman maassa. Piti vähän tutkiskella paikkakuntia mistä sita kesäasuntoa rupeis hommaamaan. Se tutkiskelu jäi lyhyeksi kun ekasta paikasta löysin sopivan kämpän. Se kävi niin äkkiä että meklarikin ihmetteli että ei ole näin nopeita kauppoja ennen tehnyt. Tunti ja kolme varttia  siitä kun astuimme asuntoon oli paperit allekirjoitettu. Mitäpä sitä turhaan ihmettelemään kun jo kotona olin päättänyt että sen asunnon otan jos hinnasta sovitaan. Ostin sen samalla niinkuin vanhuuden varaksi että jos täällä ei pärjää niin sitten on paikka valmiina mihin mennä. Täällä kun kunnan puolelta ei saa mitään kotiapua tms.

Täällä rupeaa olemaan aamulenkki-ilmat siedettäviä. 24 astetta oli tänä aamuna kun lähdin vähän ennen kahdeksaa. Mutta nyt on tullut sellainen riesa kun puistojen kohdalla on hyttysiä. Eli täytyy keksiä uus reitti mikä ei mene puistojen läheltä. On vaan vähän haastavaa kun niitä puistoja on aika paljon näillä nurkilla.

Poliisit ovat ruvenneet aamuisin pitämään alko/huumeratsioita tuossa San Luisin ympyrässä. Tänään siinä oli kuusi autoa odottamassa ilmeisesti  lisäselvityksiä varten. Yksi nuori mies istui jalkakäytävän reunalla ja piteli päätään kun poliisi oli jotain lappua kirjoittamassa. Varmaan poikaa harmitti että oli tullut alkohoolia nautittua eilen illalla. On se hyvä että ratsaavat, niitä on aivan liian paljon liikenteessä, ei saisi olla yhtään. Jokaisen pitäisi tuon verran tajuta.

13.8.2019
Nyt sataa! Täytyy äkkiä kirjoittaa ennenkuin se loppuu. Tulee ihan alas asti vaikka eilen säätiedotuksessa puhuivat neljästä tipasta. Ei yleensä kesällä sada mutta nythän on kaikki ilmat muutenkin sekaisin. Edellispäivän aamuna ei ollut mitään asiaa lenkille kun mittarissa näytti 29 ja kosteus oli 96. Oli aika tukalan tuntusta hengittää. Kurkkasin vaan ovesta ulos ja laitoin oven uudestaan säppiin.  Tänään ehdin käymään lenkillä ennen tätä sadetta ja olikin aika mukava ilma, 26 astetta ja tuuli reippaasti ja minäkin käveleksin aika reippaasti. No niin nyt se sade lakkasi, juuri ja juuri ehdin kehumaan.

6.8.2019
Nää kengät olis ollut vielä ihan hyvät mut ku pohjat putos. 
Kävin taas sairaalassa, ne laittoi mulle sellaisen holtterin rinnuksiin joka mittaa sydämen toimintaa. Sitä pidetään vuorokauden. Kun kävelin sieltä sairaalasta pois niin pohja putos kengästä. Onneks jäi sisäpohja ettei tarvinnu paljain jaloin mennä. Sitten kun kävelin bussilta kotiin niin toisestakin kengästä lähti pohja. Melkein uudet kengät mutta seisonut tuolla kaapissa pari vuotta ja vissiin liimaukset kuivunu. Mitä tästä opimme? Ei saa säästää vaan käyttää!

3.8.2019
Kauheen liimasia kukan planttuja täällä tuppaa olemaan. Kävin planttukaupassa, piti ostaa pari mehikasvia kun näköjään kaikki muut kuolee. No niis oli taas jotain liimaa kun pääsin kotiin niin auton takakontissa oli neljä mehikasvia ja kaks muuta kukkasta, kun ne oli niin nättiä. Ei niitä voinut millään sinne jättää. No ei se mitään kun eivät olleet hinnoilla pilattuja. Saa sitten taas heittää menemään kun kuolee. Ne mehikasvitkin piti vasta syksyllä hommata mut kun ei saanut millään oltuu, täyty vaan mennä katselemaan jos siellä olisi jotain kivaa kasvia, sitten vaikka syksyksi!

27.7.2019
Tänään sain liimata täällä Espanjassa katsastusmerkin toisen kerran auton ikkunaan. Täällä on vähän vanhanaikaista touhua toi katsastus. Ruotsissa ajetaan vaan auto sisälle ja lähdetään käppimään ulos hallista. Katsastusmies hoitaa koko homman. Täällä olis itse pitänyt ottaa osaa katsastukseen eli tehdä kaikennäköisiä katsastusmiehen käskyttämiä tehtäviä. Kuten valojen toiminnot ym. konepellin aukaisu. Meillä tyssäs konepellin aukaisuun ja ukko käski meidät ulos autosta. Mulla oli kaveri "auttamassa" mua, itse istuin vieressä. Eihän se kaveri tiennyt mistä saa konepellin auki niin se setä sitten hermostu. Sillai pääsee näköjään helpolla kun ei ole ymmärtävinään mitä se käskee tehdä niin sitten se ottaa kaverinsa apuun. Mutta kyllä se hyvin meni, sain uuden merkin lasiin ja taas saa kaksi vuotta hurruutella. Ei se ukko edes ajanut sillä mitä nyt siellä hallissa siirteli eteenpäin. Lauantaina näköjään kannattaa mennä, ei ollut kuin kaksi autoa ennen meitä. Niin täällä ei siis tarvii tilata aikaa, mennä vaan sinne. Kyllä ajankin voi tilata jos haluaa, voi olla että ruuhka-aikana pääsee toisista edelle jos on aika tilattu.

Täällä meinaa olla vähän lämmintä. Ei paljoa tee mieli ulos mennä. Eilen oli virallinen lukema 36,4 astetta. Olen kyllästynyt noihin kasvien kastelemiseen ja päättänyt että kastelen niitä vaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Ne jotka ei siitä tykkää niin lähteköön muille metsästysmaille! Ostan syksyllä sellaisia mehikasveja vaan, niitä ei tarvii kastella kuin kerran viikossa.

24.4.2019
Tänään tuli käytyä neurologin juttusilla. Oli tosi hyvä lääkäri, sai rauhassa kysellä ja sai kaikenlaisia vastauksia. Kaiken lisäksi oli vielä tosi hyvä tulkki mukana että oli tosiaan hyvä reissu. Silmää ei voi parantaa mutta nyt vaan tutkitaan minkä takia tässä näin kävi. Lääkäri sanoi että tää on vähän samanlaista touhua kuin rikoksen tutkiminen. Tutkitaan ja tutkitaan monelta eri kantilta, joskus jää rikollinen kiikkiin joskus ei. Eli on mahdollista että ei saa tietää mistä tämä johtui mutta ainakin yritetään. Nyt on tulossa aika sydänlääkärille ja kahteen johonkin sydänkokeeseen ja vielä täytyy mennä uudestaan siihen aivokuvaukseen. Hän halusi katsoa vielä jostain ylemmästä kerroksesta. Tuumasin että ei siellä vintillä ole muuta kuin lepakoita! Se viipalekuva aivoista joka aikaisemmin otettiin oli kuulemma hyvä. Se näytti mullekkin sitä mut en mä siitä mitään ymmärtänyt.
Sitten se kirjoitti mulle asperiinireseptin. Sitä mun olis kuulemma pitänyt syödä heti alusta lähtien. Mutku kukaan ei käskenyt niin en mä sitten syönyt. Tai käski mutta kun sanoin että mulla on munuaisten vajaatoimintaa niin eivät sitten kirjoittaneet sitä. Tämä lääkäri katsoi nyt kaikki minun tiedot ja arvot koneeltaan ja syventyi siihen todella. Sanoi että ei mulla mitään munuaisten vajaatoimintaa ole! Eli se mun omalääkäri ei tiennyt mitään mitä olen koko ajan epäillytkin.

15.7.2019
Nyt rupeaa tarkenemaan täälläkin. Eilen oli tuossa keskustassa 37,1 mutta minulla täällä maalla ei ollut kuin 36,5! Kolmeen vuoteen ei ole kuulemma ollut noin korkeeta länpötilaa.

10.7.2019
Niin siinä sitten kävi että olin silmälääkärissä ilman tulkkia. Tulkki soitti kun olin jo sairaalassa että ei pääse kun on ollut jo viikon kipeä. Ei sitä sitten millään olis voinut aikaisemmin ilmoittaa kun kerran kuitenkin oltiin eilen yhteyksissä. Minulla oli sellainen vaisto että näin käy. Siksi olin kääntänyt kaikki kysymykseni valmiiksi espanjaksi. Sattuikin oikein mukava vanhempi herrasmies lääkäriksi. Sanoin heti reippaasti että mulla ei ole tulkkia mutta olen kirjoittanut ylös ison nipun kysymyksiä. Hän meinas että ei haittaa mitään vaikkei tulkkia olekkaan, kyllä me pärjätään. Annoin hänen tutkia kaikessa rauhassa ja kun hän oli valmis niin sanoi että silmä on tullut hivenen paremmaksi mutta ei se tule kokonaan parantumaan. Sitten hän otti minun kirjoittamat kysymykset ja sainkin vastaukset kaikkiin paitsi yhteen. Luulen ettei siihen ollut olemassa mitään vastausta, sen kuulen varmaan kun menen neurologille. Eli se on vaan valmisteltava kysymykset valmiiksi ja itsevarmana mennä sisälle ja sanoa heti että on kysymyksiä. Antaa rauhassa tutkia niin kyllä niihin kysymyksiinkin saa näköjään vastaukset. Se on sitten eri asia ymmärtääkö kaikkia mitä vastataan. Tulkki rupeaa aina kyselemään siinä yhteydessä kun lääkäri tutkii niin viimekskin se hermostu ja käski olla hiljaa niin kauan kun hän tutkii. Lentoluvankin sain että sen puolesta voin lähteä Ruotsiin jos vaan uskaltaa siellä autolla ajaa. No, katsotaan, onhan tässä vielä aikaa.

6.7.2019
Tänään olin reippaana, heräsin jo seitsemältä. Lähdin aamulenkille, oli aika hikistä touhua. Vaikka aurinko oli vasta nousemassa niin oli kuuma kun ei paljoa tuuli käynyt. Seurasin siinä roska-auton kulkua ja totesin että oli aika hurjaa touhua. Kaksi ukkoa seisoi auton takana pienillä askelmilla ja kuski ajoi aika kaloppia pitkin katuja. Roskapönttöjen välit on niin pitkiä että siinä ehti saamaan hyvän vauhdin autoon. Sit jos sattui olemaan töyssyjä tai kuoppia niin varmaan ukkelit tunsi olevansa kuin jossain Linnanmäen härvelissä. Aikoinaan kun minä olin joskus mukana auttamassa tuossa hommassa niin seistiinhän mekin siellä tarakalla mutta eihän siellä pystynyt hurjastelemaan kun pönttöjen välit oli niin lyhyitä pätkiä niin  ei vauhti tullut päätä huimaavaksi.

Eilen kävin Torremarketissa kun siellä on vaihtunut omistajat niin kävin niitä helssaamassa. Oikein mukava nuori pari olikin. Lupasivat että aina on suomalainen henkilökunta tiskin takana. Eli siellä voi taas ruveta käymään ja tapailemaan tuttuja. Edellisellä omistajalla oli espanjalaisia työntekijöitä joten siitä jäi se kotoinen tunne pois. Samahan se sitten on jos ei ole suomalainen henkilökunta niin voi käydä missä kuppilassa hyvänsä. Toivottavasti nyt tulee takaisin se mukava ilmapiiri joka oli ennen siellä. Tarjottavaahan siellä ei ollut oikeastaan mitään mutta ensi viikolla tulee kuulemma kokki sinne niin eiköhän se siitä pikkuhiljaa parane.

4.7.2019
On tullut touhuttua imureiden kanssa. Minun vanhasta hyvästä imurista (n. 15 v vanha) meni letku poikki. No kaveri sattui juuri olevan myymässä imuriaan niin ostin sen. Sitten rupesin ajattelemaan että oonko niin himpskatin huono etten löydä netistä uutta letkua. Rupesin tsiikailee nettiä ja sehän löytyi ihan käden käänteessä. Luulin ettei täältä saa sellaista kun olen imurin ostanut Ruotsista mutta onhan se kuitenkin Electrolux niin löytyihän siihen vaikka minkälaista osaa. Hintana tuolle letkulle tuli 28€ ja tilasin sen heti. Parin päivän kuluttua toi auto sen kotio. Että niin helppoa se oli ja nopeeta täällä Espanjassa. Ruotsissa olis varmaan saanut odotella viikon ainakin ja sittenkin olisi sen joutunut hakemaan jostain postin kätköistä.
Eli nyt mulla on kaksi imuria, tai tarkemmin ajateltuna mulla on niitä kolme! Yksi on sellainen jonka sain kerran aikoinaan kaverilta. Se oli silloin kun olin juuri muuttanut tänne eikä muuttokuorma ollut vielä tullut, siis olin ilman imuria. Se on sellainen jossa ei ole pussia ollenkaan. No se toimi vähän aikaa mutta piti niin kauheeta ääntä että olin tyytyväinen kun muuttokuormassa vihdoin sai oman vanhan imurin.
Kaivoin tämän huutavan imurin tänään esille ja putsasin sen sisältä ja päältä. Keksin että imuroin sillä kuivuneet lehdet kukkapenkistä! Mulla on sellaisia koristekiviä kukkapenkissä ja siitä on aika hankala poimia niitä roskia. Laitoin imutehon niin pienelle että se otti vaan roskat ja kivet jätti sinne. Sehän toimi vallan mainiosti. Nyt ei tarvii enää kyykkiä ja poimia niitä roskia. Eikä niitä voinut poimia milloin vain vaan piti olla senverran pitkät kynnet että pystyi kivien välistä nyppimään. Nyt kun toi näkökin on niin huono niin oli aika hankalaa. Tuo piikitön köynnösruusu roskaa aika paljon kun siinä on niin pienet lehdetkin.

28.6.2019
Tälle päivälle oli kolme tapahtumaa. Ensin heti aamusta tuli piirakkapoika tuomaan 10 karjalanpiirakka ja 10 lihapiirakkaa. Täällä on yksi naisimmeinen joka leipoo piirakoita ja hänen miehensä sitten niitä kuljettelee ympäri kylää. Oli kyllä tosihyviä, piti heti lämpöseltään maistella.
Sitten olikin vuorossa pankissa käynti. Siirsin vähän rahoja Ruotsin pankkiin valmiiksi odottamaan jos vaikka sinne joutuu vielä asumaan niin on vähän pesämunaa jolla asuntoa ostelee. Olis vaan pitänyt muutama viikko aikaisemmin hoksata kun olis kurssi ollut suotuisampi. No kyllä siitä vieläkin kohtalaisesti sai. Siitä vielä pyöräytin itteni hakemaan veroilmoitusta kun se oli kuulemma valmis. Nyt ei tarvii kun laittaa anomus Ruotsiin takaisin maksusta. Tapahtukoon se ensi viikolla.

27.6.2019
Tänään on tasan viisi viikkoa silmähässäkästä. Tänään on myös se päivä kun ekan kerran sen jälkeen menin auton rattiin. Kävin tuossa ruokakaupassa. Ajelin sivuteitä pitkin ja kyllä pärjäsin ihan hyvin. En nyt rupea isommin hurjastelemaan, kunhan tuon kauppareissun saan tehtyä.

23.6.2019
Jos nyt juhannuksen kunniaksi raapustais tänne muutaman sanan.
Niin täällä on tänään juhannusaatto niinkuin vanhaan hyvään aikaan oli Suomessa ja Ruotsissakin. Ja se tarkoittaa sitä että huomenna on juhannuspäivä. Ei ole menty värkkäämään noiden pyhien siirtämistä viikonlopuille. Tänään on  kovat juhlat. Otetaan picnic-korit rannoille, syödään ja juodaan  ja tehdään omia pieniä kokkoja ja hypellään niiden yli. Huomenna sitten puolen yön aikaan poltetaan kaupunkiin paperista tehdyt patsaat ja taideteokset. Lopuksi saa yleisö palomiesten ruiskusta suihkut.
Niinkuin tavallista niin minä en paljoa juhlista piittaa. Tänään piti tulla kissannoutaja mutta ei ole vielä näkynyt. Katti olikin täällä hoidossa tällä kertaa melkein neljä viikkoa.
Sukututkimusta olen vähän harrastanut. Kävi ilmi että minun äidin serkku oli naimisissa Eila Pienimäen siskon kanssa. Eila oli auttamassa kesäaikaan siskoaan Tarvasjoella. Ja ollut myöskin harventamassa porkkanoita yhden toisen äidin serkun luona. Tämä äidin serkku muuten täytti 100 vuotta tänä vuonna. Jospa olis silloin tiennyt kun Eilan kanssa Radiotorin kellarissa haasteltiin että ollaan tallusteltu samoissa ympyröissä vaikkakin eri aikaan. Eilan sisko asui perheineen Tarvasjoen palotalolla ja Eila sai soittaa palosireeniä aina joka maanantai kello 12. Minun tätini asui samaisessa palotalon asunnossa  ja siellä kävin aina kylässä kun kävin Suomessa. Eli samoja lattioita ollaan Eilan kanssa tallottu. Nykyään on rakennettu uusi palotalo ja tätini täytti juuri 95 vuotta ja asuu vanhainkodissa.

31.5.2019
Seuraa pitkä kertomus Espanjan sairaanhoidosta eli jos ei kiinnostaa niin hyppää tämä päivitys ohi. Ajattelin niitä jotka täällä asustavat eikä ole vielä tuota kokenut. Ja nyös sen vuoksi koska täällä toiset ylistää sairaanhoitoa, toiset taas haukkuu. Nyt on omakohtainen kokemus kerrottavana.

Viime torstaina 23.5. kello 18.15 meni vasemmasta silmästä yhtäkkiä näkö. Se vaan meni pimeäksi ilman mitään ennakkovaroituksia ja ilman kipuja. Soitin tulkille ja hän tuli hakemaan mua ja mentiin sairaalan akuuttiin. Olimme siellä noin 19.15. Ilmoittauduimme ensin ja sain sieltä rannekkeen ja tulkille lappu rintaan että on potilaan seuralainen. Ja jonotuslappu saatiin jossa luki FARO 002. Se on siis vanhanaikaista että saadaan vaan numero, nykyään siinä on joku nimi ja numero. Siinä sitten odotettiin kunnes ruutuun tuli tuo nimi ja numero ja ilmoitus mihin koppiin mennään. Kello 19.48 päästiin esitutkimukseen jossa otettiin verenpaine ja mitattiin kuume ja käskettiin mennä taas odottamaan vuoroa siihen samaan odotushuoneeseen. Aikamme siinä venailtiin, ehkä kolme varttia niin tuli ruutuun meidän tunnukset ja kopin numero mihin mennään. Eli siinä vaiheessa pääsimme "akuuttialueelle" ja sen odotushuoneeseen. Siinä taas venailtiin ja lopulta tultiin sanomaan että täytyy mennä poliklinikan puolelle missä on silmälääkäri. Niin me tipsuteltiin sinne ja taas ootettiin. Sitten tultiin jo nimeltä huutamaan sisälle. 21.13 on raportissa ensimmäiset lääkärin kirjoitukset. Siis kaksi tuntia meni ennenkuin päästiin lääkärin juttusille. Hän tutki hyvin tarkkaan ja sanoi että infarkti tullut silmään ja näkö on lopullisesti menetetty. Taas käskettiin ulos odottamaan kunnes hetken päästä tuli toinen lääkäri katsomaan. Hän totesi saman asian.
Siitä sitten lähdettiin takaisin akuuttiin ja taas käskettiin odottamaan. Noin 10.30 käskettiin verhon taa koppiin ja sanottiin että täytyy jäädä sinne yöksi. Siis ei sinne koppiin vaan akuutin sänkyosastolle. Piti riisua vaatteet ja laittaa sairaalan kaapu päälle. Annettiin iso muovipussi johon laitettiin omat vaatteet. Se pussi kulki koko ajan mukana. Siinä tuli setä mittaamaan taas verenpaineen ja otti sydänfilmin. Tyttö tuli ottamaan verikokeen ja laittoi tipan. Sitten tuli poika hakemaan mua pyörätuolilla ja siinä vaiheessa tulkki käskettiin mennä kotiin. Se poika kärräs mut keuhkokuvaukseen ja meni niin jumalatonta vauhtia että varmaan oli ylinopeutta. Kun kuvat oli otettu niin se poika otti yhden sängyn mukaansa jota työnsi ja ohjaili yhdellä kädellä ja minun pyörätuolia toisella kädellä. Sanoi vaan että ei mitään hätää kun vähän ihmeissäni katselin sen touhua. Oli melkein yhtä kova vauhti päällä. Minut parkkeerattiin sänky numero kahteen. Kello oli noin 11.
Sanoin sille kärrääjälle että pitäis päästä vessaan. Se hommas mulle sellaisen tippapussitelineen ja näytti missä vessa on. Kun tulin takaisin vessasta niin poika oli hävinnyt. No minnä sinne sänkyyn sitte asettauduin ja kohta tuli yksi tyttö tuomaan peiton päälle. Kukaan ei mitään selostanut onko hälyytysnappia ja missä. Sängystä ei myöskään puhuttu mitään. Se oli nimittäin sellainen moottorisänky. Siinä oli pääpuoli ylhäällä enkä siinä oikein saanut nukuttua. Aamulla vasta kun valot laittoivat näin että siinä roikkui kapula. Ei siellä varmaan muutenkaan olisi saanut nukuttua kun siinä huoneessa oli toistakymmentä sänkyä, naiset ja miehet sekaisin. Koko ajan kärrättiin uusia ihmisiä sisälle. Mitään intimiteettiä ei ollut, kaikki hoito tapahtui siinä kaikkien muiden potilaiden silmien edessä. Ainoastaan kun laitettiin katedri kahdelle ihmiselle niin silloin vetivät verhot eteen. Alusastiatkin hoidettiin siinä vaan näkösällä.
Aamuyöstä otti minun viereinen potilas kontaktia minuun ja sanoi että pitäisi päästä vessaan mutta kun on se tippapullo sängyssä kiinni. No minä reippaana tyttönä lähdin sinne konttorin puolelle pyytämään apua. Siellä oli tyttö ja poika, poika katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja sanoi että onhan siellä hälytyskin. No ei ollut näköjään naapurillekkaan siitä mitään virkattu. Sitten vasta hoksasin että se naapurihan voi lainata minun tippatelinettä ja niin sekin pääsi vessaan.
No siitä vessasta sitten. Siellä oli kaksi pyttykoppia ja niin pirun pieniä että kun aikani veivasin sitä tippatelinettä niin sain oven kiinni. Mutta kun se mun naapuri vei sen tippatelineen niin otin sen jälkeen tippapussin käteen ja menin ilman telinettä vessaan. Sitten vasta huomasin että siellä pytyn vieressä oli seinässä koukku mihin se pussi varmaankin kuului ripustaa. Eli sen telineen olisi voinut jättää ulkopuolelle. On kyllä ihmeellistä että noin pienet vessat on sairaalassa.
Siis minä olin sen yön siellä tarkkailussa. Sen verran mua tarkkailtiin että aamuyöstä tuli yksi mies kysymään miten mun silmä jaksaa ja kuunteli keuhkoja. Sanoi että aamulla mennään ekografiaan. Vähän sen jälkeen tuli yksi poika kysymään onko mulla kipuja. Siinä oli tarkkailut.
Niin ja sitten rupes yhdessä vaiheessa kurkkua kutittamaan. Lähdin hakemaan vettä ja siellä konttorin puolella näkyi olevan sellainen pullo ylösalaisin josta sai vettä. Otin siitä vettä ja siihen tuli se poika taas ja sanoi että ei sitä tippakättä saa pitää koukussa. Se letku oli tullut ihan täyteen verta. Se otti sitä verta johonkin pulloon ja sanoi vielä kiukkuisesti että käsi alhaalla. Mistäs minä sellaisia tiedän kun ei ole koskaan ollut tippaa aikaisemmin. Muutakun Ruotsissa ja sielläkin ihan sänkypotilaana, ei saanut lähteä mihinkään ja hoitajat kävi koko ajan katsomassa.
Kahdeksalta aamulla laitettiin valot ja vähän sen jälkeen tuli petaajat ja luultavasti kysyi haluanko nousta ylös siksi aikaa. No kun ei ollut taas kaikki sanat tiedossa niin luulin että se tarkoitti että haluanko mennä vessaan ja vastasin etten halua. Se rupes sitten niitä peittoja vetelemään suoraksi mun päälle. Toinen toi pyyheliinan jonka nurkka oli kasteltu veteen ja käski pyyhkii naaman.
Ajattelin että varmaan kohta tuodaan syömistä mutta eikös mitään. Taas tuli se pyörätuolihurjastelija mua hakemaan. Vei mut sinne Ekografiaan eli kaulavaltimoiden magneettiröntgeniin. Siellä se vasta törkee mimmi oli hommissa. Sain maata siinä pöydällä ainakin puoli tuntia kylpypyyhe mytyssä yläselän alla, pää alaspäin. Sitten kun kuvaus oli valmis ja minä päässyt jotenkin pystyyn pää aivan sekaisin, istumaan siihen petille niin se täti tuli kuivaamaan niitä kuvausnesteitä mun kaulasta ja sanoi kiukkuisesti että vaihda toi nuttu se on ihan töhnässä. Niin sain ite vaihtaa sen paidan, oli vähän vaikeeta pää tokkurassa pujotella sitä tippapulloa hihoista edestakaisin. Nauhoista en saanut kiinni kun ylimmäisen, oli selkäpuolella nauhat jotka olisi pitänyt solmia. Sitten kun olin valmis niin näytti vaan sormellaan pyörätuolia että mee siihen istumaan ja kärräs mut käytävälle. Mä en sanonut sille edes kiitosta.
Tuon tätin vastakohta otti mut siitä käytävältä huostaansa ja vei mut takaisin omaan sänkyyn. Oikein ystävällinen nuori mies, sanoi että ota nyt rauhallisesti kun rupesin siitä pystyyn vänkäämään. Se nosti ne astuinläpykät ylös että pääsin hyvin nousemaan sieltä ja laittoi tippapullon telineeseen. Kun ajettiin siitä konttorin läpi missä kaikki hoitajat oli niin huusi niille että sänky kaksi on tullut takaisin. Mutta ei ne mitään kuullut, juttelivat vaan omiaan. Luultavasti sillä aikaa kun olin siellä, oli jaettu aamiaista koska näin siinä matkalla kun kärryn kanssa tultiin kun viereisessä huoneessa söivät. Mutta ei mulle tuotu mitään.
Odottelin siinä kunnes se silmälääkäri tuli varttia vaille yksi sanomaan että kokeiden tulokset oli hyvät että saan lähteä kotiin. Hoitaja tuli ottamaan tippaletkun pois ja laittoi siihen tupon jota käski painaa kaksi minuuttia. En ehtinyt painaa kun puoli minuuttia niin se iso tuppo oli ihan veressä. Menin sen tytön perään ja näytin että verta tulee niin helkutisti. Se laittoi siihen sellaisen painositeen.
En antanut vieressä olevan ukon katsella minun soriaa varttani vaan lähdin sitten vessaan vaihtamaan vaatteita.
Olin siellä akuutin vuodeosastolla 14 tuntia ilman että olisin saanut vesitippaa tai mitään syömistä, veden hain itse automaatista.

-Yhteenvetona hyvät puolet:
-Tosi hyvät ja kattavat tutkimukset.
-Lääkärit ystävällisiä.
-Hyvä sänky.

Ja tässä miinukset:
-Mielestäni sai odottaa kauan ennen kuin pääsi lääkärille. Joissakin silmäsairauksissa täytyy toimia nopeaan jos meinaa pelastaa näön. Ehkä siellä oli muitakin samassa jamassa kuin minä jotka tarvitsivat apua.
-Neutraaleja sairaanhoitajia, potilasta ei otettu ihmisenä. Muutama oli inhimillinen.
-Intimiteetti, sänkyjen välisiä verhoja olisi voinut käyttää.
-Pieni vessa.
-Ei minkäänlaista ruokaa. Olin vuodehuoneessa 14 tuntia ja sitä ennen akuutissa neljä tuntia.
-Huono informointi. Koskee hälytysnappia ja sängyn toimintaa. En saanut myöskään tietää mitä tippapullossa oli. Tulkki sanoi että saan tippapulloon lääkkeet mutta ei sitä että siinä oli myös minun normaalisti ottamani lääkkeet. Eli kun aavistin että joudun jäämään sinne niin otin omat lääkkeet mukaan jotka sitten aamulla otin normaalisti. Sain siis kaksinkertaisen annoksen.

Jos tässä nyt oli vähän kritiikkiä niin kerronpa seuraavasta sairaalareissusta joka oli eilen, eli 30.5.
Edellispäivän iltana sain tiedon että seuraavana aamuna olis röntgenissä aika kello 9.55. Tuli vähän häkkäryspaikat järjestää kaikki. Tulkkia en saanut mukaan mutta onneksi naapuri ajoi mut sinne aamulla. Neuvonnassa oli oikein hapan naisimmeinen. Kysyin mihin menen ja hän sanoi hyvin töykeästi että mene tuonne automaatille ilmoittamaan itsesi. No sen klaarasin jotenkin ja sain sieltä taas tämän uudenlaisen lapun, nyt oli JADE 000. Aikani siinä ihmeteltyäni sain selville mihin päin täytyy lähteä ja löysin perille. Pääsin sisälle ihan ajallaan ja siellä olikin oikein ystävällinen tyttö vastassa. Selitti niin hyvin kaikki. Että kyllä siellä mukaviakin ihmisiä on. Se oli sellainen viipalointikone jossa olin. 20 min. piti siinä maata ihan paikallaan korvatulpat korvissa. Se kone piti niin kauheeta meteliä. Ihan niinkuin sellainen leivän viipalointikone mutta paljon kovempi ääni.

Tänä aamuna olis ollut neurologin tapaaminen mutta siihen en ehtinyt. Näin sen vasta terveyskeskuksen omasivulta kun aika oli jo mennyt. Että joskus täällä ehtivät ennen kuin potilas on ajan tasalla.


17.5.2019
Siinä on etuja kun asuu täällä vakituiseen. Aina kun naapurit lähtee kotimaahansa he tuovat mulle ylimääräiset ruokansa jota ei ole ehtinyt syömään! Pari viikkoa sitten toi yks naapuri kaksi kassillista ruokaa ja eilen toi tuosta vastaapäätä kolmeen eri otteeseen sapuskaa. Viimeks vielä tuli 10 litran kattilan kanssa, se oli  sienisoppaa puolillaan. Sano vaan että anna kattila takaisin kun he tulevat tänne syksyllä. Eli ei tänne nälkään kuole. Oli sitten vähän jännät paikat kun se pyysi mua laittamaan hälytyksen heidän puhelimeen kuuden aikaan aamulla. Kyllähän mä sen kohdan sieltä löysin mutta kun tekstit oli belgiaksi tai flaamiksi tai mitä kieltä ne nyt siellä belgiassa puhuvat, niin en ollut varma menikö se oikein loppuun asti. Mun täyty laittaa oma puhelin herättämään kuudelta ja nousin katsomaan näkyykä siellä elonmerkkejä. Olihan siellä valot ja taksi tuli hakemaan seitsemältä. Että kyllä ne sitten kotionsa pääsivät.

Olen taas harrastanut lähimatkailua. Kävin tällä viikolla Santa Polassa ja Aspessa. Mukava paikka oli se Aspe. Sellainen puolikaunis. Eli puolet taloista oli kauniita ja toinen puoli tavallisia.

Tänään kävin Lassen luona autokorjaamolla kun se etupelti rupes taas höröttämään. Sieltä oli lähtenyt alasuojaakin pala pois. Käskin laittaa kuuden tuuman naulalla kiinni. Jotain se siellä väsäs, toivotaan että nyt pysyy mun vauhdissa. Ei taaskaan halunnut mitään maksua mutta mä annoin kympin kun meinasin että jos se lokasuoja sentakia ryppyilee kun en maksa korjauksia.

Samalla kävin siinä matkan varrella olevassa planttutarhassa ihailemassa kukei. Kaks kaunista kukkaa tuli mun kainaloon ja toin ne kotiin.

9.5.2019
Oho, nyt täytyy olla lämmin kun naapurin vanha pappa laittanut polvihousut jalkaan!
Viime yönä oli tosiaan ensimmäinen yö tänä vuonna kun lämpömittari ei mennyt alle 20 astetta. Eli nyt tuntuu ihan kesäiseltä. Se tarkoittaa sitä että kaikki ikkunat auki yötä päivää. Viime yönä oli sisällä 24,3 astetta, ei ollut vielä kuuma mutta varmaan kohta saa ottaa täkin pussilakanan sisältä pois ja ottaa kesäyöpaidan esille!
Maalaushommat jatkuu, rottinkituolit ja pöytä on maalattu ja verantaa ympäröivät pylväätkin sai vähän maalia. Seuraavana portin maalaus.

7.5.2019
Nyt on sellainen puhti päällä mummolla että pois tieltä risut ja männynkävyt!
Kävin Samilla taas hoidossa ja hän tais painella jotain sellaista kohtaa mun kropasta jonka nimi on into. En kyllä tiedä missä sellainen kohta on mutta kyllä tuli aivan mahdoton innostus tehdä kaikenmaailman hommia. Olen pessyt kaikki mitä vähänkin irti saa, siihen kuuluu mm. kaikki ulkokalusteiden tyynyjen päälliset ja tämän tuolin päälliset jossa nyt istun. Verannan rottinkikalusteita rupesin myös maalaamaan. Siitä on pari vuotta kun niille viimeksi sutia näytin. Eikä yhtään intoa vähennä se että viime vuonna Ruotsista tuomani köynnösruusu kukkii! Matkalaukussa toin ihan pienen taimen ja siitä se lähti rönsyilemään.
Koska nyt on mennyt rahaa niin paljon talon remonttiin ja autoon niin harrastan nyt vaan matkoja suunnattuna kotikaupungin lähelle. Kävin jo tuossa lähikaupungissa, Guardamar´issa. Ihan kiva paikka.

Venusta Pendula

27.4.2019
Nyt on mun kosla ollut eka kertaa saamassa hoitoa. Johan se melkein kaks vuotta onkin mua palvellut. Ja olisi varmaan palvellut vieläkin mutta ajattelin että olis varmaan hyvä öljyt vaihtaa välillä ja kuulostella josko olis muutakin huollettavaa. Olihan sitä. Etupyörän laakeri, jarrulevyt ja -palat, kaks kaasupumppua kannattelemaan takaluukkua ja kaikki renkaat oli hajoomispisteessä.
Eli aika paljon hän oli uudistusta vaille. Mutta jos sen 730€, mikä näihin meni rahaa, jakaa parille vuodelle niin eihän se ole paljoakaan. Ja nyt on paljon parempi ajaa eikä tarvii ajatella koska se rengas tömähtää. Käytin tuolla Lasse Fix´issä ja voin kyllä suositella häntä. Kaikki kävi nopeasti ja kivuttomasti. Kun menin hakemaan autoa niin siellä oli pöydällä kaikki vanhat osat jotka hän oli vaihtanut. Lasse selitti kaikki eikä kyllä jäänyt sellainen tunne että onkohan sitä ja sitä osaa vaihdettu. En ole tuollaista selitystä nähnyt ennen missään korjaamolla. Ei edes merkkikorjaamoilla.

19.4.2019
Pääsiäinen olis meneillään. Ja ulkona sataa. Sataa vielä huomennakin. Sitten vähän rauhoittuu.
Siinäpä ne tärkeimmät sitten olikin.
Paitsi että hätyyttelin muurarin hommiin. Oli vähän sellaisia pieniä huoltohommia ja hän rupesi ehdottamaan että laitettaisi uudet laatat kattoterassille meneviin rappusiin. Sitä hän jo ehdotti viisi vuotta sitten kun täällä viimeksi kävi. Olin oikeastaan jo itsekkin ajatellut että olis aihetta laittaa raput uusiksi. Ei siinä sitten muuta kuin tuumasta toimeen. Nyt on hommat puolessa välissä ja sataa eli ei tapahdu mitään vähään aikaan. Oli kiva nähdä Fernandoa (muuraria) pitkästä aikaa. Hän teki silloin paljon hommia mulle kun ostin tän talon. On kyllä niin mahtava ihminen. On niin helppo jutella hänen kanssaan kun hän osaa puhua sillai helposti että tällainenkin surkean kielipään omaava ymmärtää ja osaa jopa jotain itsekkin sanoa väliin. Tuollaisen kanssa kun sais höpötellä joka päivä niin kyllähän siinä oppis.

30.3.2019
No niin, se olis maaliskuukin taputeltu.
Samoin viikon reissu Sevillan ympäristössä tehty.
Oli tosi hyvä matka. Kaikki meni ihan jetsulleen, ei tule niitä töppäyksiä enää niin paljoa.
Yhdessä kohdassa mä vähän töppäsin kun olin menossa sellaiseen kaivosjunaan turistikierrokselle.
Se konduktööri huusi jotain mikrofoonniin ja mä törmäsin sinne jonoon ensimmäisenä kun en mitään ymmärtänyt mitä se sanoi. Se olikin kuuluttanut jotain espanjalaista ryhmää joka oli tulossa samaan junaan.
Kyllä se minut siinä hoksas heti kun justiin olin ostanut häneltä lipun sinne enkä siinäkään ymmärtänyt mitä se sanoi. Se vaan viittas mut mukaan sinne ja käski mennä nelos vaunuun.
Ihan hyvä juttu mutta sitten yks nainen tuli mun viereen istumaan, kattoi mua kummaksuen ja huusi isolla äänellä sille oppaalle että täällä on yks joka ei ole meidän porukasta! Se opas jotain selitti, varmaan sanoi että antaa sen olla siinä kun se ei mitään ymmärrä ja sit se nainen pyysi multa anteeksi kun oli älämölyn päästänyt. Oli se oikein mukava sitten matkalla, kyseli olenko yksin ja mistä tulen. Mulla vaan meinas hermo mennä kun ne kaikki "keskustelivat" yhtä aikaa ja isolla äänellä.

Ilmakin oli mitä parhain, 25-26 astetta joka päivä. Eli hiki hatussa ilman hattua kuljeskelin.
Olin muutenkin hyvin turistin näköinen ilman takkia ja lyhythihaisella t-paidalla.

Lentomatkat meni hienosti ja auton vuokrauskin sujui loppujen lopuksi hyvin. Vähän siellä tunaroittin yhdessä parkkihallissa. Siinä autossa oli sellainen hälytys että jos vähänkin läheltä meni jotain niin se rupes huutamaan. Sehän huusi siellä parkkitalossa mutta mä ajoin vaan ja sitten se otti aitaan kiinni! Irtos vähän sellaista suojapahvia etupuskurin alta. Mut ei se pimu mitään huomannut kun jätin auton takaisin.
Vähän oli myös probleemaa kun olis pitänyt tankata ennen kun jättää auton. Siellä on tiet hirmu hankalia, en millään meinannut löytää sellaista asemaa jonne olisi hyvin päässyt silloin aamulla ennen auton luovutusta. Tankkasin sitten illalla ja se setä ei tankannut sitä täyteen.
Ajoin sitten vielä hotellille ja takaisin kentälle. Ajattelin että kyllä mun täytyy mennä vielä liruttamaan vähän lisää sinne tankkiin. Olin jo senverran pyörinyt edestakaisin että löysin sinne huoltikselle. Menihän sinne kaksi litraa. Mut sieltä en sitten osannutkaan mennä kentälle. Jouduin johonkin militääripaikkaan jossa oli isot portit ja heti vahti hyökkäämässä kimppuun. Mä vaan ihmettelin että onks tää lentoasema. Se käski ajaa sivuun ja puhua niiden toisten vartijoiden kanssa. Mulla tuli vähän hätä kun ajattelin jos ne ottaa mut kuulusteluun. Mut se toinen vahti sit vaan neuvoi kuinka täytyy ajaa kentälle. Niin siitä auton hälytyksestä vielä, pikku kylissä kun ajoin niin siellä oli niin kapeita katuja että auto huusi koko ajan kun ajelin. Otti vähän päähän. Ens kerralla ota kaikkein pienimmän auton niin mahtuu paremmin pikkukylissä ja parkkipaikoilla.


14.3.2019
En ole vielä saanut noidannuolta irti, on tosi tiukassa. Tietysti sekin viivästyttää asiaa kun istun niin paljon tämän koneen edessä. On ollut niin paljon järjesteltävää että ei tahdo aika riittää eikä selkä kestää.
Kävimme Ninamarin kanssa Noveldassa ja Busotissa ja koska Ninamarilla on uudet omistajat niin vähän jelppasin niissä järjestelyhommissa.
Muuten meni hyvin mutta ei oikein puheyhteys toiminut autojen välillä. Menimme siis kahdella autolla ja meillä oli puhelinyhteys ja puhelimet yhdistetty molempien autojen kovaäänisiin. Olis se varmaan muuten toiminut mutta välillä tuli kauheaa vinkunaa ja pärinää linjalle että ei pystynyt puhumaan. Mutta takimmaisessa autossa kuulemma toimi hyvin että mahto ne ihmetellä kun tuli sellaisia pausseja ja juttelin omiani sen aikaa, eli matkin kulloistakin ääntä mitä puhelin päästeli!
Lopuksi oli kuitenkin yhteys katkenut takimmaiseen autoon.
Että siinä on vähän korjaamista jos vielä tällainen keikka tulee.
Oli muuten kovastikkin suosittu tämä matka. Ensin meinasimme mennä vaan yhdellä autolla mutta tilauksia tuli heti niin paljon että kaksi autollista tuli ihan täyteen. Eli meitä oli 18 henkeä matkassa.
Nyt on kova homma vielä kun kohta pitäisi lähteä sinne Sevillan nurkille ja on vielä matkasuunnitelmat ja -selosteet kesken. Kait se siitä matkan aikana selviää jos ei ehdi kaikkea saamaan valmiiksi. Olen taas suunnitellut niin paljon kohteitakin että ei niitä varmaan kaikkea häntäpäästä ehdikkään. Ilmat ei taida kovin hyvin suosia kun ennustavat sadetta sille viikolle. Mutta voihan se vielä muuttua. Jos ei muutu niin on ensimmäinen kerta minun matkoillani kun on huonot ilman. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Kevät tulla keikuttelee ja viime syksynä istuttamassani, Ruotsista tuodussa köynnösruusussakin on tosi paljon uusia alkuja. Toinen vanha köynnösruusu kukkii kauniisti valkoisilla kukilla. Papukaijja kukka innostui myös kukkimaan ja siinä on nyt viisi kukkaa!

1.3.2019
Vielä tappelen tuon noidannuolen kanssa kun ei meinaa millään irrota. Välillä oli jo parempi mutta eilen vein pyykkiä katolle kuivumaan niin taas niksahti. Ei nyt niin hirveen pahasti mutta eilen illalla ei paljoa liikuttu. Kävin vielä tanssijumpassa päivällä vaikka ei varmaan olisi pitänyt. Siitähän se vain yltyi.
Keskiviikkona kävimme päiväretkellä  Mositan kanssa Lorcassa ja sellaisessa pikkukylässä kuin Puerto Lumbreras. Se oli sellainen luolakyläpaikka. Saatiin siellä kahvilassa aamukahvit ja kastettavaa oli enemmän kuin seitsemää sorttia.
Lorcan linnoituksella saimme sapuskat. Oli niin paljon ruokaa että tuli ähky.
Ilmat on aivan mahtavat. Aurinko paistaa joka päivä ja lämmintäkin on jo yli 20. Ennusteen mukaan näyttää siinä seuraavat kaksi viikkoa pysyäkkin. Joinain päivinä lupaa jopa 26. Ihanaa, tulee kesä!

16.2.2019
En nyt oikein ymmärrä kun silloin kun puutarhuri oli laittamassa kasveja tohon mun plänttiin niin sanoin että en tykkää keltaisista kukista. Nyt siinä kukkii neljä keltaista kukkaa/puskaa ja lisäksi kelta/oranssiset appelsiinit töröttää siinä vieressä. Siinä on vaan jotenkin käynyt noin. Ihan niinkuin itsestään.
Tanssihommille tuli äkkipysäytys. Ensin tanssijumppaohjaaja oli kipeä ja sitten minä sain noidannuolen selkääni joten jäi tanssikurssikin väliin. Oli tosi äkänen nuoli, ei ole noin koville ottanut koskaan. Onneksi oli ruokavarasto kutakuinkin riittävä. Jotenkin sain laahattua itseni tuonne keittiöön että sai syödäkseen. Tänään kävin jopa kaupassa että kyllä se siitä pikkuhiljaa.
Ostin sieltä mansikoitakin. Ovat kuulemma terveellisiä. Eihän niitä montaa mahtunut tuohon purkkiin mutta hyviä olivat, oikein kotimaisia, Huelvasta.

10.2.2019
Pitkästä aikaa saa sanoa että oli tanssintäyteinen viikko.
Tiistaina se alkoi tanssijumpalla. Se on tosi kivaa varsinkin nyt kun vetäjämme Pirjo on ottanut paljon lattarimusaa niin on kivempi tanssia kuin sitä iänikuista humppaa ja valssia.
Perjantaina oli vuorossa oikein tanssikurssi! Kuulin huhua että siellä olis uupeloa naisista ja niin minäkin sinne törmäsin. Ja olihan siellä pari miestä tumput suorana mutta saivat sitten vähän eloa niihin kun kaverin kanssa mentiin niitä heiluttelee. Ihan kivaa oli. Mentiin fuskua ja tangovalssia joka tosiaan on aivan mainio vaihtoehto jos ei halua tanssia valssia.
Lauantaina oli vuorossa Torreviejan ensimmäiset päivätanssit! Näytti aika uhkaavalta aluksi mutta pikku hiljaa sinne kömpi porukkaa. Mutta niinkuin aina niin ne miehet puuttui. Onneksi sain pari kertaa tanssia kurssiopen kanssa. Oli siellä sitten pari muutakin että ihan mukavasti meni.

4.2.2019
Näin se aika rientää, nyt on jo vuoden toinen kuukausi meneillään. Eli ei ole kuin kymmenen kuukautta jäljellä tätä vuotta! Olikohan toi tieto nyt niin tähellinen? Varmaan kaikki sen tietää ilman mitään muistutusta. Tuli vaan mieleen että kun aika menee niin nopiaan niin täytyy tehdä tällainen välilaskelma että tajuaa missä kohtaa mennään.
Olen ollut taas vähän rellestämässä.
Kävin Majatalo La Haciendan järjestämällä päiväretkellä Albir´issa.
Ensin käveltiin ihanassa luonnonpuistossa sellainen 5 km lenkki Albirin majakalle ja sen jälkeen majataloon syömään. Siellä oli mestarikokki Mika Hartikainen loihtinut meille sellaiset syömingit vähän niinkuin hienomman kaavan mukaan. Hän kun on ollut Linnan juhliakin järjestämässä ja muihinkin valtiollisiin tilaisuuksiin järjestänyt ja tehnyt syömiset. Majakalla oli huikeat maisemat sekä matkalla sinne että perillä. Oli oikein mukava retki.
Toinen retki oli Ninamarin järjestämä Orihuelan Keskiaikaisille markkinoille. Ei mua noi markkinat niin kauheesti kiinnosta mutta kun ihmiset puhuu niistä niin kauheesti niin ajattelin että jospa sitten kävis sielläkin niin sitten tietää senkin homman. Ja nyt sen sitten tietää!
Aamulla oli hiukka kylmä kun kävin kokeissa terveyskeskuksessa. Ei näyttänyt mittari kuin 6 astetta aamusella kahdeksan aikaan. Nyt iltapäivällä on noussut 17:sta eli talvi se on täälläkin. Onneks sisällä on lämmin.
Tässä linkki sinne Albirin matkalle:
http://latinotango.blogspot.com/p/albir.html

23.1.2019
Kaikkea sitä näkee kun vanhaks elää, tai sitten ei nää! Luulin että silmä tullut sokeaksi. Toisena vaihtoehtona olisi ollut kameran osto. En nimittäin nähnyt kuin sumua siitä kameran tiirausreiästä. Yritin sitä putsata ja katsoa vasemmallakin silmällä mutta sillähän en näe lähelle muutenkaan. Rupesin katselemaan netistä uutta kameraa ja kun niitä kuvia suurentelin niin huomasin että siinä on sellainen rissa mistä saa kääntää. Siinä samalla muistin että niinhän se silloin aikoinaan olikin kun mulla viimeks oli tällainen kamera. Ei muuta kuin oman kameran rattia kääntämään niin jopas näkökin parani! Se on varmaan itekseen kääntäytynyt kun olen tunkenut sitä laukkuun. Eli tuli halvaks eikä tarvii mennä silmälääkäriinkään.

Muistui mieleeni että kävinhän minä naapurikaupungissa Alicantessakin. Valokuvausryhmän kanssa tehtiin bussimatka sinne. Kävimme katsomassa sellaista kaupunginosaa kuin Santa Cruz. Pikkuisia kujia kiemurteli pitkin rinnettä ylös ja monenkirjavaisia taloja ja paljon kukkia. Oli kiva paikka.
Tässä kuva myös tämäniltaisesta auringon laskusta.

Ei olis räntänny sinne Madridiin mennä katsomaan hienoja taloja kun niitä löytyi lähemoääkin, Alicantesta.

18.1.2019
Lupasin laittaa linkkejä tähän kun olen saanut matkakertomukset blogiin. Tässäpä niitä:
Alhama de Murcia
Aledo
Aledo - ympäristö
Totana
Totana - Sagrado Gorazón de Jesús
Totana - Santuario de Santa Eulalia

12.1.2019
Tuli siellä kiertueella käytyä. Oli ihan hyvä matka. Eräs kaveri suositteli aikoja sitten mulle että käydä sellaisessa kirkossa kuin Ermita de Santa Eulalia. Se on tästä kotoonta 115 km päässä Totana nimisen paikan vieressä. Olikin taas niin erikoinen ja hieno katseltava. Olihan siinä muutakin katseltavaa samalla alueella. Kävin myös sellaisessa pikku kylässä tai kaupungissa kuin Aledo. Täällä ei koskaan tiedä onko kylä vai kaupunki kun nimittävät kaikkia kaupungeiksi. Se oli sellainen historiallinen paikka ja koska oli niin pieni niin kaikki nähtävyydet oli lähellä toisiaan. Tietysti sitten vielä tutkailin Totanan kaupungin mutta siellä ei ollut paljoa katselemista joten lähdin majoituspaikalle jo aika aikaisin.

Olin majoittunut vähän erikoiseen paikkaan. Noin 15 km Totanasta, keskellä peltoja oli aivan ihana pikku hotelli. Siinä oli toisessa päässä rakennusta aivan mahtava ravintola. Olin vikana päivänä siellä syömässä ja sain nokkani eteen grillattua kananrintaa ja ranskalaisia. Ajattelin että joo, siinä taas joku sitkee kengänpohja niinkuin täällä yleensä saa ravintoloista. Mutta ei, oli oikein mehukasta ja maukasta. Puhumattakaan jälkiruuasta. Kysyin jos on omenatorttua ja tarjoilija rupes selittää että ei oo mutta on omenajälkkäriä jossa on lehtitaikina pohjalla ja siinä omenan lohkoja ja se on ollut uunissa. Siihen sitten päälle jäätelöpallo ja jotain kastiketta, olisko ollut karamellikastiketta. Aivan mahtavan makuista. Olis pitänyt ottaa kuva mutta en hoksannut. Se oli vielä niin kauniisti laitettu kaikkien sääntöjen mukaan ja isolla hienolla lautasella.
Ravintolassa kävi paljon ulkopuolisia ihmisiä syömässä. Suurimmaksi osaksi Englantilaisia, mistä niitä sinnekkin oli eksynyt!?!?! Siellä järjestetään myös isoja tilaisuuksia, häitä ym.

Ei siellä hotellissa muita asukkaita ollut kuin minä ja isäntä. Niin kun tulin Totanan katselemisen jälkeen aikaisin hotellille niin istuskelin siinä pihalla kun isäntä tuli autollansa, oli käynyt jossain asioilla. Jotain siinä juteltiin ja hän sanoi että mennään katsomaan riikinkukkoja. Niin me mentiin ja siellähän niitä oli neljä kappaletta. Isäntä antoi niille jotain jyviä ja naaraat tuli niitä syömään mutta uros oli niin pelokas ettei uskaltanut tulla lähelle.
Nämä riikinkukot olinkin jo nähnyt silloin kun tulin hotellille. Olivat siinä pihalla kuljeksimassa mutta kun tulin niin lähtivät omaan majapaikkaansa. Siinä sitten annettiin koirillekkin sapuskaa joten tuli majatalon elukat ruokittua!

Tämä isäntä oli kyllä mahtava tyyppi. Hän oli niin palvelualtis ja antoi heti puhelinnumeronsa jos tulee jotain kysyttävää. Aamiainen kuului hintaan ja ekana päivänä hän kysyikin mihin aikaan tulen syömään aamiaista että hän tietää laittaa valmiiksi. No aamulla kun menin aamiaiselle niin oli hiirenhiljaista, ketään ei näkynyt missään. Menin takas huoneeseen ja söin vähän eväitä mitä olin ottanut mukaan. Ajattelin että syön jossain sitten aamiaista. Kun piti lähteä reissuun niin juuri kun meinasin mennä ulos niin kuulin jotain rapinaa. Sieltähän tämä isäntä tuli yhdestä huoneesta pöllähtäneen näköisenä. Pyjamas päällä, silmät suurina ja jos olisi ollut tukkaa niin se olisi ollut pystyssä. Eli hän oli nukkunut pommiin! Sanoi että istu alas, hän tulee kohta. Eikä mennyt kuin kaksi minuuttia niin hän oli valmiina tekemään aamiaista, vaatteet päällä!

Sattui muuten jännä juttu. Menimme sinne ravintolan puolelle ja hän teki mulle siinä aamiaisen. Minulla kun on sellainen vika että mietin aina joka paikassa kuinka voisi jotain paikkoja muuttaa ja kuinka minä tekisin sen asian. Eli illalla mietin että ottaisin ne isot sohvat pois hotellin yleisistä tiloista ja laittaisin siihen pieniä pöytiä aamiaista varten. Seuraavana aamuna kun menin aamiaiselle niin näin oli tapahtunut! Isäntä sanoi että koska ravintola on oikeesti vielä aamulla kiinni niin on kivempi syödä aamiaista siinä.

Vähän arvelutti tämä majapaikan valitseminen mutta sitten ajattelin että jospa sais vähän harjoiteltua tuota espanjaa ja päätin että yritän olla paljon äänessä. Ja se onnistuikin koska oli jotenkin niin kotoinen paikka ja isännän kanssa oli helppo jutella. Hänellä oli iso talo aivan Alhama de Murcia-nimisen kaupungin keskustassa kutta ilmeisesti asuu hotellissa silloin kun siellä on asiakkaita. En kyllä tiedä kuinka se sitten kesällä onnistuu jos huoneet on täynnä. Luulen että kesäisin on paljon porukkaa kun siellä oli uima-allaskin ja pyörävuokraamo ja muutakin urheilullista toimintaa. Isäntä itse on ollut kovakin jaq vissiin menestynytkin motogrossin ajaja.

Eli sellainen reissu. Neljäntenä päivänä kävin sitten vielä tarkastamassa tämän isännä asumiskaupungin. Siellä olisi ollut enemmänkin katsottavaa mutta oli koti-ikävä.
Nyt sitten vaan suunnittelemaan uusia kiemuroita.
Matkakohteista löytyy selostuksia matkablogista kunhan olen ehtinyt ne sinne laittaa. Laitan tähän sitten linkit sinne kun ne siellä ovat.
Alla kuvia hotellista.

Ennen

Jälkeen

6.1.2019
Taas on ihan uusi vuosi tärvättävänä. Mitähän tuon kanssa tekis. No eiköhän sen aika näytä.
On niin kauhia kiirus ettei tiedä mitä tekis. Yhtä aloittaa ja sitten matkalla eksyy taas toiseen hommaan. Eli paljon juttuja puolivälissä.
Nyt on ainakin hampaat mummelilla jonniinlaisessa kunnossa. Sain proteesin sopimaan suuhuni neljän viikon ikenien parantelun jälkeen. Vois vaikka vähän hymyilläkkin jos olis kelle hymyillä.
Täällä tämä hiljaiselo on vielä muodissa. Eli nyt vaan nautin täysillä. Tai siis enhän mä nyt millään saa kotona oltuu! Käyn tässä lähiaikoina sellaisella pienellä tripillä. Ihan vaan tässä nurkilla eli sadan kilometrin päässä.
Aamulla jotenkin eksyin sellaisille sivuille mistä lippuja tilataan ja huomasin että Ryanair lentää halvalla näitä sisämaan lentojakin. Eli Sevillaan ja Santiago de Compostelaan pääsis edestakaisin ihan muutamalla kympillä. Santiagosta löysin vielä kivan ruotsalaisomisteisen ja edullisenkin hotellin joten taidan tässä kevään aikana piipahtaa sielläkin.
Aivan ihanat ilmat on ollut ja olenkin vähän harrastanut tuota kävelyä.
Yhdellä lenkillä löysin tuollaisia vempaimia yhdestä puistosta tästä läheltä. Olen siellä kyllä ennenkin ollut mutta vempaimia en ole huomannut. Olen siellä jo muutaman kerran käynytkin urheilemassa.
Ovat vaan niin vastustuskyvyttömiä ettei taida paljoa hyötyä niistä olla. Kahdella en edes tiedä mitä niillä tehdään.
Sitten tohon pihaan ilmesty tuollainen keltainen ampiaispesä vai kenen pesä lienee mutta kauheesti on öttiäisiä pörräämässä. On se itse kasvi siinä ollut niin kauan kuin minäkin mutta ei ole ennen kukkinut.

Hirmuisen hyvää vuotta 2019 kaikille!