Muistiinpanoja 2009 ja aikaisemmat

Loistoloma Tanskassa 4.-11.9.09

Kirjoittaessani tätä olemme kolmatta päivää viettämässä visio- ja virkistyslomaa Tanskassa.

Tämä on kuudes vuosi kun Saanko Luvan Seuratanssijat tekevät visiomatkan Tanskaan ja kaksi kertaa olemme vierailleet talossa jossa René ja vaimonsa Olga Fredborg isännöi. Heillä on neljä vuokrauskohdetta. Yksi näistä on tänä vuonna vuokraamamme talo Tanskan länsirannikolla lähellä Lökkeniä. Talo on tänä vuonna peruskorjattu ja näinollen on kaikki uutta. Makuupaikkoja löytyy 32:lle henkilölle. Kaksi heidän taloistaan löytyy Östervrå:sta, isompaan mahtuu 23 henkilöä ja pienempään 18 henkilöä. Kaikki kolme taloa ovat varustettu mm. uima-altaalla ja lisäksi löytyy paljon muuta luksusvarustusta että vapaa-ajan ongelmia ei pitäisi tulla. Kolmas vuokrauskohde on Säby:ssä ja se on loistohuoneisto kuudelle hengelle ja sijaitsee aivan meren rannalla.
Taloista voit katsoa lisää www.nordjyskferie.com

René perheensä kanssa oli vastaanottamassa meitä kun saavuimme vuokrauskohteeseemme.Hän esitteli talon ja kertoi myös hieman nähtävyyksistä paikkakunnalla.

Kysyessäni kuinka tämä talonvuokraushomma sai alkunsa kertoi René7,5 vuotta sitten ostaneensa talon johon kuului herkkusieniviljelypuutarha. Herkkusieniviljely tosin ei kannattanut vaan konkurssi oli edessä. Sienistä ei saanut enempää kuin 45 vuotta sitten, kustannukset vaan olivat nousseet. Hän ymmärsi ettei voinut elää sieniviljelyllä. René piti talosta mutta hänen vaimonsa ei halunnut asua talossa ja niin se jäi vuodeksi tyhjilleen kunnes René päätti että hän voi yrittää vuokrata taloa turisteille. Tämähän onnistui yli kaikkien odotusten. Viime vuosi oli paras, 44 viikkoa vuokrattuna! Talo on ollut suosittu koska hän vuokraa sitä halvalla ja se sijaitsee hyvällä paikalla. Norjan ja Ruotsin satamasta on lyhyt matka, Skageniin ei ole pitkä matka ja muut nähtävyydet ovat puolen tunnin ajomatkan päässä.

Dansommer hoiti talon vuokrauksen ensimmäisinä vuosina koska Remé oli siihen aikaan yksityisyrittäjä, maanviljelysalalla konsulttina, ja työskenteli paljon USA:ssa, Kanadassa, Venäjälllä ja Ukrainassa.

Ukrainassa työskentelin kauniin venäläisen eläinlääkärin, Olgan kanssa, kertoo René. Kutsuin hänet jouluksi Tanskaan ja siitä tuli pitkä vierailu, hän ei halunnut lähteä takaisin Venäjälle eikä Ukrainaan.  Meidän piti keksiä toimeentulomme ja näin otimme ylitse talon hoidon Dansommerilta. Olin kuitenkin pakoitettu menemään takaisin Etelä Venäjälle pitämään luentoa ja sillä välin hoiti Olga taloa ja kävi koulua tanskasa sekä opetteli tanskan kieltä. Ollessani venäjällä sain kyselyn tanskasta jos haluan ostaa talon länsirannikolta, läheltä Lökkeniä. Joko ostaisin sen nyt tai se myytäisi sen jollekkin toiselle. Sanoin heti että haluan ostaa talon. Minulle tuli kiire matkustaa takaisin tanskaan ja katsoa mitä olin ostnut! Heti perään ostin kolmannen talon ja heti sen jälkeen meidät vihittiin Olgan kanssa.

Dansommer hoitaa talojen vuokrauksen vieläkin vaikka René voi myös itse vuokrata jos hän haluaa.
Jos vuokralaiset haluavat siivouksen niin me siivoamme ja pidämme järjestyksen talossa niin pitkälle kuin pystymme. Jos on jotain mitä emme voi itse tehdä niin soitamme avun muualta.
Parhaat vieraat ovat aikuisia ja pahimmat ovat nuorisoryhmät ilman ohjaajaa.

Kysyessäni jotain mieleenpainuvaa tapahtumaa kertoi René eräästä tapauksesta: ”Vuokralainen soitti seuraavana päivänä saapumisestaan ja sanoi että kaikki on aivan hullusti ja vaati minua  tulemaan paikalle heti koska he olivat pakanneet tavaransa ja lähdössä samantien. Pelästyin ja juoksin autoon ja ajoin paikalle puhuakseni heidän kanssaan. Tullessani paikalle sanoi vuokralaiset että talo oli kauhean iso ja kaiken huipuksi siellä oli torakoita kellarissa! Yritin kaikkeni sovittaakseni asian mutta se ei auttanut. He lähtivät. Menin kellariin katsomaan ja löysin sieltä lasin alta kolme kovakuoriaista jotka olivat tulleet sisään aukinaisesta ikkunasta! Varmuuden vuoksi soitin tuholaistorjuntafirmaan, he rauhoittivat minua sanomalla että ainoa paikka missä Tanskassa on löytynyt torakoita on Århusin alueella, jossa asuu paljon sosiaalituen varassa olevia ihmisiä. Eli tämä perhe ei ollut tottunut olemaan maalla.”

Me puolestamme nautimme ”maalla-olosta” sekä kaikista muistakin talon antimista.

Taidankin tästä lähteä pore-altaalle koska toisten iloiset kiljahdukset kuuluvat allaosastolta!

Marjo/René Fredborg     

Kevätkauden päättäjäiset Radiotorilla 1.5.09

Taas kerran oli iloiset päättäjäiset SLS:llä. Suussa sulavat ruuat, jälkiruokakakkua myöten. Siitä onkin aikaa kun olen niin hyvää kakkua saanut. Viimeksi siskoni tekemää ja se nyt täytyykin olla hyvää koska hän on kondiittori ammatiltaan. Tulihan siinä taas tanssahdettuakin muutama kappale. Hiki tuli taas otsaan eikä tarvinnut pyytää hidasta valssia eikä muutakaan vaihtelevaa musiikkia, se tuli tietarista ja loput sai toivoa. Oli kiva kun järjestäjät olivat uusia tulokkaita ja kun vielä kaikki onnistui aivan prikulleen. Kiitos kaikille asianosaisille.

Ellagården 24.4.09

Alla tuli vähän purnattua mutta nyt kun kehutaan niin eiköhän se sitten ole tasan.
Ellagården saa tosiaan täydet pisteet illallisesta ja showsta. Oli neljän ruuan illallinen ja joka ruuan välissä neljä henkilöä kävi esittämässä mahtavaa showta. Tämä oli tietysti Boråsissa. Vanhasta maalaistilasta ovat tehneet hienon juhlahuoneiston ja konferenssikeskuksen. Sisustus oli hyvin aistikkaasti suuniteltu, kaikki valkoista mustalla höysteltynä. Vessoja myöten oli kaikki sisustettu tip top. Ruoka oli hyvin valmistettu ja maukasta.Jokaiselle ruualle oli vielä omat viinit. Seuraavan kerran siellä on tämä juttu 29.5.09. Ei muuta kuin tervemenoa, suosittelen lämpimästi.

Risto Nevala

Piti kirjoittaa siitä kun olimme Risto Nevalaa kuuntelemassa Militääripalatsissa.
Hyvinhän Risto lauloi eihän siitä mihkään pääse. Olis vaan saanut olla vähän parempi orkesteri. Ja paljon parempi tanssilattia. Kahvinporoista taas pilaantui yhdet kengät. Joo siitä orkesterista. Soittivat foksia ja foksin perään foksia ja taas foksia. Menin kysymään että eikö vois soittaa vähän vaihtelevampaa, hidasta valssia ja lattareita. Kovin innolla luvattiin että joo kohta tulee aivan mahtava hidas valssi. Innolla tietysti odotimme että kohta saamme tanssia kunnon hitaan valssin. Sittenhän se kuulutettiin että on toivottu valssia, rauhallista sellaista! Pitihän se tietää mitä sieltä tuli, eli tavallista valssia hitaasti soitettuna! On se kumma että kutsuvat itseään muusikoiksi eikä osaa soittaa. Eli sitä hidasta valssia odottelemme vieläkin. Cha cha tuli, varmaankin ihan vahingossa kun oli niin pirun nopia että justiin kerkis ottaa kaikki askeleet kun oikein yritti. Toinen kappale alkoi rumballa joka hetken päästä vaihtui cha cha:ksi. Voi äiti, auta muusikoita oppimaan soittamaan tansimusiikkia!

SUURTANSSIT SKULTUNASSA 4.4.09

Niin sitä vaan lähdettiin bussilla töröttämään kohti tanssiloita. Minä kun aina olen luullut että se on Skulptuna mutta hoksasin että minulla on ollut yksi pee liikaa. No ei se mitään. Bussissa oli juhla korkeimmillaan kun he poimivat meidät Boråsilaiset matkaan. Ajattelin että on paras jäädä etupäähän, tuntui että siellä oli vähän rauhallisempaa. Kyllä se riemu siitä väheni kuitenkin, väsyyhän sitä. Kovasti siinä yritettiin laulaa yhteislaulua, en tiedä kuinka monta äänilajia tuli mukaan mutta oli jotenkin viive bussin takapäässä. Sinne oli niin pitkä matka että laulu jotenkin hidastui kun pääsi sinne asti. Vähän säälitti bussikuski, hän kun oli ruotsalainen. Mutta ei hän ollut milläskään, laittoi vaan tolloa korviin ja jatkoi sompailua.
Perille ehdimme sopivasti ensimmäiselle valssille. Meille oli varattu "Talli" jossa saimme vaihtaa vaatteita. Se oli oikein hollitalli, liekö ollut pakkasasteita kun niin rupes paikat tärisemään. Tallissa pidetään yleensä karaokea mutta nyt siellä ei ollut mitään joten me saimme sen käyttöömme.
Navetan (Lagård´n) puolella sitten oli ne tanssit. Oli mahtavan iso ja hyvä tanssilattia. Siellä olisi mahtunut vaikka mitenkä päin tanssimaan jos vaan olis ollut kaveri mukana kenen kanssa tanssia. Oli siellä kuulemma 700 lippua myyty mutta ei vaan meikäläisen tanssitadot ilmeisesti kelvanneet alku-asukkaille kun eivät tulleet hakemaan. Niinhän se aina on että tanssitetaan vain omia tuttuja. Olishan se ollut mukava katsella kun toiset tanssivat mutta kun olisi sitten pitänyt seistä siellä tanssisalin reunalla, siellä kun ei ollut tuolia eikä pöytiä.
Orkesterilavat olivat molemmissa päissä tanssilattiaa joten siinä he vuorottelivat, Saska Helmikallio ja Risto Nevala. Hyviä olivat laulamaan molemmat vaikka Risto lauloi vähän enemmän tämän ikäiselle sopivampia kappaleita.
Tanssit olisivat kestäneet kahteen asti mutta kahdentoista jälkeen rupes jo ihmiset hinkumaan kotio päin. Emme kuitenkaan päässeet lähtemään kuin puoli kaksi. Kotimatka sujui hyvin hiljaisesti  mitä nyt jokunen leikkasi nurmikon matkalla ja toinen yritti vetää hirsiä metsästä.
Boråsissa olimme kuuden aikaan aamulla ja eikun äkkiä omaan pirssiin ja kotio peiton alle.
Sunnuntai meni sitten lekotellessa ja teeveetä katsoessa.
Olihan se mukava reissu vaikkei tanssia saanutkaan. Olihan yhteiseloa ja tuli käytyä Navetassa.

      
 Mestaruuskisat ja Karaoke

Mestaruuskisatkin oli taas 13.2.09. Minulla kauhea hinku päällä että pitäis päästä seuran mestariksi! Saahan sitä haaveilla mutta pitäis joskus ehtiä harjoittelemaankin jos tuollaiset huimat ajatukset päässä pyörii. Vieläkin harmittaa kun ei siitä harjoittelusta tullut mitään. No, ei sitä kaikkia voi saada mitä mieli halajaa. Toinen sija kuitenkin tuli ja hyvähän sekin oli. Jotenkin nämä tanssikilpailutkin on menneet vähän lattanaksi. Jos neljä paria kilpailee niin se ei tunnut miltään jos tulee toiseksi.
Eri asia oli kun kilpailimme Cup-kisassa Axvallassa niin pareja oli paljon enemmän eli oli vastusta. Eihän sitä sinnekkään paljoa harjoiteltu mutta kun ensimmäiseksi pääsi niin se vasta tuntui makealta. Tietysti se johtuu myös tuomareista. Yksi tuomari voi laittaa esim. jenkassa ykköseksi ja toinen tuomari viimeiseksi! Mutta koska itse olen ollut myös tuomarina niin tiedän että tämä on aivan tavallista. Se johtuu sitä esim. jos töppäilee niin minkä tuomarin edessä töppäilee. Toinen voi nähdä aivan virheettömän tanssin ja toinen näkee vain töppäilyt. Nykyään on ollut myös ns. mutu (musta tuntuu)  tuomareita jotka ei ole käynyt minkäänlaista tuomarikoulutusta jopa muusikoita jotka eivät ymmärrä tanssista yhtikäs mittään. Eli se on niin monesta asiasta kiinni. Tahtiin tanssiminen on aina se ensimmäinen ehto mutta voi olla että tuomari ei "näe" tanssiiko pari tahtiin jos on muuten näyttävä tyyli ja paljon kuvioita. Muutenkin tuntuu että tanssin "säännöt" on jotenkin unohtuneet. Ei ole väliä millä jalalla aloittaa ja aloittaako fraasin alusta vielä oikealla jalalla. No joo, mitäpä näistä, taidan itse olla kaavoihin kangistunut.
Sitten oli se karaoke. Se oli aika hyvin fiasko. Ei ollut kuin muutama laulaja ja vielä vähemmän yleisöä. Ehkä osaanottajien määrää vähensi se että piti olla RSKL:n jäsen. Göteborgissa on niin paljon muita karaoke-kerhoja että eihän niitä joka paikkaan riitä. Odotellaan parempia aikoja.

       Syksy on mennyt ja talvi tullut, toivottavasti kohta mennytkin.

Tässä nyt ei ole oikein mitään tapahtunut kun ei ole enää Uuden Vuoden Baaliakaan. Tuntuu niin tyhjältä viettää vuoden vaihtumista. Ei ole enää mitään hamehuoliakaan. Tavallisille tanssipaikalle ei viitsi lähteä, siinä ei ole mitään juhlan tuntua. Kotona sitten vaan ikkunasta raketteja katsellen. Ihan mukavasti sekin meni, riippuneeko seurasta?
Tietokone on kyllä vienyt aikani aivan tyystin. Vanhat ohjelmat ei oikein ottanut toimiakseen ja päätin että otan kaikki pois ja laitan uusiksi. Siitä tuli tietysti enemmän hommia mitä luulin. Nyt rupee kyllä kaikki olemaan jo suht koht kunnossa kun sain taas tämän kotisivunkin päivityksen toimimaan. Oli siinäkin kauan sorkkimista kun en muistanut ottaa tarvittavia osoitetietoja millä pääsee webhotelliin. No nyt nekin löytyi kun ihmettelin sen kanssa pari päivää. Ja yritin ja yritin ja taas yritin. Vihdoin löytyi oikea osoite ja kun vielä latasin yhden ohjelman niin johan rupes asiat menemään netille. Aina sitä jotenkin saa selvitettyä nää hommat, jos ymmärtäis jotain tietokoneesta niin kait se menis paremmin.

Loppiaisleirikin oli ja meni. Hienosti menikin. Oli vähän erilainen, paljon tekniikkaa. Se on tosi hyvä että sitä opetetaan mutta pitäis sitten myös ihmisten muistaa ohjeet vielä viikonkin päästä. Perustekniikkahan on kaikkein tärkeintä ennenkuin ruvetaan kaikenmaailman kiemuroita opettelemaan.
Teemakurssi oli vielä jatkoksi ja oli taas tekniikkaa. Minäkin opin sen että pitää laittaa hanttiin kun tangoa tanssii. Menee huomattavasti mukavammin.

Uutta Tanskan matkaa olen taas suunnitellut ja saanut sen jo valmiiksikin, nyt vaan ihmiset paikkoja varaamaan.  Länsirannikolle olis tarkoitus lähteä.
Tässä nyt sitten vaan odotellaan että päästäis lähtemään.

Ohhoh, taaskin on aika vierähtänyt....

Onkohan lapamato iskenyt vai mikä lie kun ei tule päivitettyä tätä kotisivua.Aina vaan ajattelee että mä teen sen ja sen ensin ja sitten päivitän. Kyllähän sen tietää miten siinä käy.

 Kesä on mennyt ja tanssia on tullut harrastettua normaalia enemmän. Löysin nimittäin tuolta Bergsjö´n Let´s tanssista itselleni tanssikaverin ja tässä keväällä innostuttiin tosissaan harjoittelemaan ja osallistuttiin jopa pariin Cup-kilpailuun. Hyvinhän siellä onnisti kun ensin tuli hopeaa ja sitten kultaa. Oli se mahtava tunne, sitä haukko henkeä monta päivää jälkeenpäin kun ei meinannut todeksi uskoa. Saas nyt katsoa koska tulee seuraavat kilpailut ja mitkä ovat tanssilajit, jos vaikka.....

 Suomessa tuli käytyä ja tehtyä ne tavalliset ympyrät. Kaikessa kiireessä ehdimme käydä Suomen Joutsenessa olevassa taidenäyttelyssä. Siellä oli myös siskoni miehen veljen maalaamaa kaksi taulua. Isän kanssa kävimme vähän mökkiä maalaamassa. Äitiä kävin myös katsomassa hoitokodissa ja se olikin viimeinen kerta kun näin äidin. Hän muutti taivaan maille 8.10.08.

 Ja samoilla ympyröillä tuli käytyä siellä Tanskassa visioimassa. Tosi mahtava matka taas kerran. Iso talo uima-altaalla ja kaikilla muilla hienouksilla.

 Niin ja se remontti on keittiötä vaille valmis. Siellä ei kyllä ole kovin paljoa tekemistä jos ei sitä matkalla keksi lisää niinkuin mulle tapaa käydä.
 Kuvia voi katsella kuvia-sivulta ja odotella seuraavaa päivitystä...

Ohhoh, onpas aika vierähtänyt kun viimeksi olen tänne kirjoitellut.

Tässä meinas vähän inspiraatio loppua ja sitten tuli kaikennäköistä muuta niinkuin tämä muuttohomma.
 Vai olikohan se niin että jäin tuonne Cyprokselle niin kaipailemaan ettei meinannut siitä ollenkaan selvitä!

 Nyt on kuitenkin muutto ohi ja olen sopeutunut uuteen paikkaan vallan mainiosti, ihmettelen vaan miksen ole tänne aikaisemmin muuttanut. Mutta ei varmaankaan vielä ollut aika. Täällä on tosiaan niin erilaista kuin Göteborgissa, ihmiset ovat paljon ystävällisempiä eikä ole sellaista älytöntä törmäämistä joka paikkaan. Kaikki ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja auttavaisia ihmisiä riittää... Kiitos Sini, Petri ja Ronny! Ja mikä parasta voi mennä kauppoihin aivan milloin vaan, ei tarvii ajatella pääseekö sieltä kotiin! Meinaan tunnelia Göteborgissa joka nykyään on aina tukossa.

 Vaikka kauan sitten sanoin etten rupea enää huushollia remontoimaan itse niin tässä nyt vain sattui taas käymään niin etten voinut pitää näppejäni irti vaikka minulla yksi ihminen olikin tarkoitus siihen pestata.
 Hitaastihan se sujuu mutta lieneekö tässä mihinkään kiire. Kiva sitten katsella kättensä jälkiä kun on valmista. Olohuone tuli justiin valmiiksi, laitan pienen varaskatselun kuvia-sivulle, loput näät kun tulet kylään.

 Makuri on myös valmis ja kylppärin nurkassa töröttää pore-allas eli lumppulampi. Siihen ei kylläkään mahdu kuin yksi lumppu kerrallaan, hyvä kun sai senkin (meinaan altaan) mahtumaan,  ei jäänyt tilaa seinään kuin 2,5 cm!

 Jospa tänne tulis nyt vähän useammin kirjoiteltua kun ei ole enää muita kiireitä.
 Varmaankin jotain jälkeä tulee Tanskan reissusta.

Autuasta oloa Cyproksella

Monen mutkan ja jaarituksen jälkeen pääsi vihdoinkin Kulttuuriseuran matkakerholaiset matkaan.
Joka viikko vaihtui matkakohteemme mutta tultiin kuin tultiinkin yhteisymmärrykseen ja lentokoneeseen pakattiin viisi iloista Kulttuuriseuralaista koneen nokan suunnistaessa kohti Cyprosta.
Matka alkoi hyvin kun Asta otettiin heti kättelyssä passipoliisien puhuteltaviksi.Eikä me toiset edes huomattu että Asta puuttui matkasta ennenkuin ruvettiin päästämään koneeseen sisään! Silloin soitti Asta ja sanoi että on kiipelissä. Oli siinä jännät paikat että loppuiko meidän matka lyhyeen kuin kanan lento. Saihan se Asta kuitenkin puhuttua polliisit pyörälle päästä ja pääsi passikontrollin läpi.
Lentomatka sujui kommelluksitta ja oli aivan ihana tulla Cyproksen lämpimään yöhön olihan kello jo yli puolenyön kun pääsimme kentälle. Hotelliin päästyämme piti tietysti ottaa tervetuliaispaukut ja ei muuta kuin pehkuihin. Minä vähän ihmettelin että ei ole peittoja mutta ymmärsin kyllä miksi heti ensimmäisenä yönä. Oli meinaan kuuma!

Aamulla selvisi karmea totuus kun rupesimme tutkimaan hotellihuoneistomme kuntoa ja varustusta. Ei ollut kummassakaan kehumista. Mutta sitähän on opittu sopeutumaan tilanteen mukaan eikä siinä muuta kuin taloksi. Omasta mielestäni siellä pärjäs ihan hyvin, eihän sitä voi ulkomailla vaatia että olis samat mukavuudet kuin kotona. Jos asunto oli kehno niin uima-allas oli sitä vastoin loistava. Siellä tuli vietettyä eräskin tunti ja päivä. En henkilökohtaisesti viettänyt aikaani altaassa (tietystä syystä!) mutta siellä oli myös mahtava auringonottopaikka. Tavoistani poiketen makasin päivät ja otin aurinkoa. Ihanaa. Unohtaa kaikki muu ja vain olla ja nauttia.

Tulihan siinä tehtyä vähän retkiäkin. Päätimme käydä katsomassa sen paikan johon meidän ensin piti mennä, Fig Tree Bay. Olimme niin polleita että ajattelimme mennä sinne bussilla ja asetuimme bussipysäkille odottamaan. Siinä saimme odotella melkein tunnin ja muutama taxi siinä kävi pyörähtämässä ja kysymässä jos sais meidät johonkin ajaa. Ei kelvannut kyyti porukalle.
Sitten hermostuimme ja päätimme että jos kuudella punnalla joku taxi vie niin vieköön. No siinä tuli sitten samalla taas yksi taksi ja samalla tuli bussi. Minä rupesin tekemään kauppoja taksikuskin kanssa sillä aikaa kun toiset meinas tunkea itseään bussiin. Kaupathan tuli selväksi ja minä huutelemaan että tulkaa tänne taksiin. Ja sainhan ne vaihtamaan mieltään ja niin köröttelimme taksilla. Oli aivan mahtava taksikuski ja tarjosi kyytiä meille vielä takaisinpäinkin.
Fig Tree Bay oli aivan mahtava paikka ja päätin siitä paikasta että tänne vielä joskus tulen. Söimme yhdessä kuppilassa lasten annokset kanaa vaikka tarjoilija ottikin täyden hinnan! Selvishän sekin homma tyhmien suomalaisten tappioksi.
Kiertelimme siinä vähän kauppoja ja etsimme taksikuskimme ja niin pääsimme takaisin "kotiin". Kuskimme siinä tarjosi meille matkaa Famagustaan, hän tulee meille kuskiksi ja matka-oppaaksi päiväksi. Mehän olimme onnesta kankeena ja sovimme lauantaiksi retkipäivän.
Oli huimaava tunne kun pitkä valkoinen limo seisoi hotellimme edessä lauantaina kello 9 aamulla  kuten oli sovittu ja kuski siellä aukoi meille ovia vastasilitetty valkoinen paita päällä. Tunsi itsensä jotenkin merkitykselliseksi. Koko ajan hän selitti meille historiaa ym asioita matkan varrella. Turkin rajalla sitten tuli taas vähän sanomista! Taas tuli passipoliisit kimppuumme ja käski Joukon ottamaan  ottamansa kuvat pois kamerasta. Eihän raja-alueella saa filmata mutta minä olin jo siinä vaiheessa saanut videokameralla pätkän jota ei kukaan poliisi huomannut! Niin sain säästettyä varsin erikoisen ja historiallisen pätkän filmille. 
Meidän kuski on itse asunut Famagustassa ja näytti meille jopa talonsa jossa hän oli asunut. Nyt siellä asui mustalaisia. Hän ajoi kummituskaupungin ympäri ja saimme samalla filmata, salaa tietenkin. Kummituskaupunki on ollut vuodesta 73 tyhjillään, siis aivan raunioitunut. Kun kävelykierroksen jälkeen Famagustassa meidän kuski vielä vei meidät makealle kahville niin päivä oli täydellinen. Iltapäivällä toi kuski meidät taas kotiin. Aivan mahtava päivä tämän meidän kuski-oppaamme ansiosta! Että meille kävi sellainen tuuri tämän taksin suhteen. Sitä ei voi sanoin kuvata miten paljon tämä päivä antoi minulle. Sen olivat meidän suojelusenkelit järjestäneet, kiitos heille!

Ostosmatkalla kävimme myös Paralimni´ssä jossa piti olla oikeita tavarataloja. Asta ja Salme jo kyllästyi niitä hakemaan ja Anna-Liisa, Jouko ja minä jatkoimme suunnistusta ja löytyihän ne sieltä. Oli ihan kiva käydä vähän erilaisemmassa kaupassa. Cyproksella kun on kaikki kaupat samanlaisia, jos yhdessä on käynyt niin tietää mitä seuraavassa on.
Tulihan sitä käytyä myös Larnacassa, linja-autolla. Ihan kiva kokemus sekin.

Summa summarum, niin ihana matka että olisin halunnut olla siellä vielä muutaman kuukauden.
Aina tiesi herätessään että on hyvä ilma. Yöt niin ihanan lämpöisiä että hellevaatteissa voi lähteä ulos. Jopa minäkin joka aina palelen. On HIRVITTÄVÄN ikävä takaisin. Eikö sitä mitenkään vois muuttaa sinne!
Kaiholla ajatellen........

Tanskan visioihin sairaalan kautta!

Tanskan visiomatkat ovat aina ikimuistettavia. Tämän kertaisen matkan muistamme siitä kun ajoimme sairaaloiden kautta perille. Ei kuitenkaan minkään sairauden takia vaan eksymisen takia. Ja kuinka ollakkaan niin aina eksyimme sairaalan pihaan! Joukon kyydissä sattuu ja tapahtuu! Kun vielä lopuksi saimme kulkea herrojen kanssa pellonlaitaa niin siitähän riitti puhumista. Eli eksyimme vielä viimeisillä metreillä ja ei muuta kuin siitä vaan pellon poikki kolmen auton roikassa. Onneksi ei ollut syviä ojia.
 Pääsimme kuitenkin perille onnellisesti ja katsoimme mykistyneinä "majapaikkaamme"! Mikä mahtava kartano! Paikka yllätti meidät täysin. Talossa oli tilaa heittää kuperkeikkaa miten päin hyvänsä ja ympäristö oli aivan mahtava. Jokainen sai huoneensa ja laittoi olonsa mukavaksi. Ensimmäisenä iltana ei paljon muuta tehty kuin ihmeteltiin tiloja ja loikoilimme pore-altaassa ja toiset kävivät saunassa.

 Tiistai-aamuna lähdimme Saksan puolelle hakemaan eväitä ja tuli siinä ostettua vähän muutakin. Päivä kuluikin siinä mukavasti. Illalla teimme vähän kävelyretkiä ja kävimme saunomassa tietysti. Jotkut harrastivat meressä uintiakin ja kävivät siellä aamuin, illoin. Merenrantaan kun oli matkaa kilometrin verran.
 Siinä sitten vietimme lomaa, kävimme tietysti keilaamassakin ja visioinnit aloitimme torstaina kun loputkin porukat olivat tulleet. Aika kului mukavasti visioiden ja illanviettoja pidellen ja niin tulikin sunnuntai ja oli aika lähteä kotiin. Tällä kertaa oli mukana 20 henkeä ideoineen.

 Tässä nyt sitten syksyn myötä toteuttelemme niitä visioita ja odotamme tietysti seuraavaa visiomatkaa!

Lets Tanssi 20.5.06.

Bergsjön Suomiseura piti Lets Tanssi näytöksen Berghallilla ja pääsinpäs minäkin mukaan touhuihin.
Sain nimittäin tuurata Pirkkoa kun hän lähti käymään Suomessa juuri H-hetkellä.
Tanssitettavakseni sain hurmaavan "poliitikon" Jouko Karttusen. Meillä oli tosihauskaa jo harjoitteluissa tiistaisin ja hauskuus senkuin jatkui näytöksessä. Turhia pingoittelematta veimme osuutemme läpi. Eihän se aivan sääntöjen mukaan aina mennyt mutta meilläpä olikin  oma fiiliksemme, ainakin Fuskussa! Pääasia että me viihdyimme.
Viihtyvän tuntui muutkin 5 paria + yllätyspari.
Valssia oli tosi nautinto tanssia  Joukon kanssa. Itse en ole koskaan tykännyt valssin tanssimisesta mutta Joukon kanssa se meni kuin siivillä liidellen. 
Vaatteita vaihdoimme tietysti tanssien välillä ja naisten pukuhuoneessa ei ainakaan tullut suru puseroon. Ne tavalliset kommentit tuli myöskin kuultua: Onks tää hame nyt liian lyhyt? Vedätkö vetoketjun kiinni? Laitatko tämän kukan hiuksiini? Näkyykö läskit? Lainaatko hiuslakkaa? Onko kellään peiliä?
Tuomarit olivat aivan mukiinmeneviä vaikkakin arvostelut olivat vähän tavallisuudesta poikkeavia.
Onneksi heillä oli Tuomareiden Järki mukana niin ei aivan heilahdelleet kaksimieliselle puolelle.
Koko homma oli tosi onnistunut ja onkin mukava seurata mitä tästä seuraa!

Kiitos Jouko kivoista tanssihetkistä, luovutan sinut nyt Pirkon huostaan takaisin!

Joensuun tanssileiri 2-7.7.05

Matkalla Joensuuhun tuli monta kertaa mieleeni  miten ihmiset ovat eksyneet niin kauas asumaan. Siinä tuli äitiä ikävä monta kertaa matkan aikana. Rupesihan se Joensuu vihdoin häämöttämään ja ei muuta kuin auton nokka kohti Lemmenlavaa jossa alkoi humpan SM-kisat ja tanssikilpailut teemana 50-luku, josta tuli aivan mahtava kilpailijoiden ansiosta. He antoivat oman säväyksensä pukeutumisellaan ja näyttelemisellään. Aikaisemmista tavoista poiketen ei ollut tansseja  Lemmenlavalla illalla joten innokkaimmat lähtivät Liperiin tansseihin.
Sunnuntaina tuli luppopäivä Pirjolle ja minulle. Ei ollut ohjelmassa muuta kuin Aaltosten ja Voiton kurssit Lemmenlavalla. Mutta mehän Pirjon kanssa nautimme olostamme ja otimme aurinkoa koko päivän.

Maanantaina alkoi sitten tositoimet Latinobic´in muodossa. Saimmekin tosi hienon salin käyttöömme ja kurssi lähti käyntiin kolmen tunnin passilla. Koulutukseemme kuului myös sinkkusalsa ja hula hula. Sinkkusalsassa meillä oli aivan mahtava opettaja, Carlos. Eikä hula hulan Tytti  jäänyt toiselle sijalle. Nuoresta iästä huolimattaan hän osasi opettaa ja oli aivan ihana ihmisenä.

Tiistaina oli tosi kova päivä. Ensin Salsaa, sitten Latinobic´iä neljä tuntia ja päätteeksi vielä Hulaa tunti.
Keskiviikkona saimme todistuksemme ja jotenkin tuntui että enemmänkin olisi oppia mahtunut sekä kalloon että jalkoihin.
Illalla pidimme kämpillä päättäjäiset viinin, keksin ja juuston merkeissä.
Torstaina olin vielä Hula hulassa ja sainpahan pienen juttutuokionkin Tytin kanssa.

Mainittakoon vielä että Sinisenvirran kisat oli aivan kiva uutuus.  Torilta lähti "sininen virta" jota pitkin piti tanssia niin nopeasti kuin mahdollista kuitenkin tanssityyli piti olla tunnistettavissa. Minun ja Kaken tyyli oli varmasti tunnistettavissa mutta se aika...
Kiitos Kakelle hyvästä kilpailusta ja nimenomaan kilpailuhegestä!

Partiolaisten majasta vielä varoitus. Se oli aika järkyttävä kokemus. Paikka oli kaukana siitä kuvauksesta minkä netiltä sai. Minultakin hajos sänky viimeistä edellisenä yönä ja se ei kyllä johtunut mistään miesvieraasta.


Kokonaisuutena oli viikko mukava ja ilmat suosivat niinkuin aina Joensuussa.
Jäi vaan mieltäni kaivelemaan se passiivisuus jota harrastin koko viikon ajan! Näin kotona jälkeenpäin tuntuu että olisi pitänyt käydä tutustumassa paljon useampaan kurssiin ja vaikkei muuta niin kuunnella ja ottaa opikseen. Saahan sitä olla jälkiviisas, nyt saa vuoden odottaa uutta tilaisuutta.

Götan Festarit 3-5.6.05

Olipahan taas keran festarit.
Ilma näytti aika uhkaavalta ajaessani Götaan perjantaina 80 ruusun kanssa.
Siitä se vaan selkeni kun pääsimme Götaan ja perjantai alkoi aika rauhallisesti Pudotuskilpailulla joka saavutti odotettua paremman suosion. Kaikki meni muuten hyvin mutta Aleksi vaan heitti 500:- palkintokuoren roskiin. Sattuuhan sitä tekevälle, onneksi asia selvisi kun voittaja rupesi illan mittaan haikailemaan voittorahojaan. Hurjan sumun vallitessa ajoin yöksi Göteboriin, kotio nukkumaan. 
Lauantaiaamuna sitte kiireen vilkalla Sarin ja Jarin tanssileirille. Perillä koin pettymyksen koska kurssin hinnat oli yön aikana nostettu huimasti. No, siinä pienen rähinän jälkeen jäin kuitenkin kurssille. Elikkä kertasimme taas kerran alkeet Tangosta ja Bluesista! Sitä vastoin Lindy hop oli aivan uutta suurelle osalle porukasta ja olisi minun mielestä kannattanut satsata siihen enemmän kun siihen tangon asennon hakemiseen. Lindyä ja yleensäkin swingi tansseja olis mukava meidänkin täällä opetella pikku hiljaa koska Suomessa ei uskalla mennä lavoille kun vallan swigaavat siellä. No, ehkä sitä jossain, joskus....
Aaltosten kursseilla on se hyvä puoli että siellä saa yksinäinenkin tanssia. He huolehtivat parinvaihdosta aivan mainiosti.
Kurssin lopussa tuli vielä pettymys kun vaihdettiin sunnuntain tansseja ja lindy jätettiin kokonaan pois. No se siitä, eipähän tarvii niin aikaisin herätä aamulla!
Mainittakoon että tanssileiri EI ollut Saanko Luvan järjestämä!
Illalla pidettin Avoin Ruotsi Cup kilpailu ja voitto meni Suomeen.
Tulihan se Riku Lätti sentään laulamaan ja parin kappaleen jälkeen lähdin ajelemaan kotio päin.
Sunnuntaiaamuna otin iisisti ja olin Götassa vasta yhdentoista aikoihin. Vähän olin siinä tangokurssilla mukana, siellä oli jopa opetettu uusi kuvio.
Sen jälkeen alkoikin häkkäryspaikat, en tiedä miten se sillai  ryöstäytyikin.
Piti vain laittaa palkintopöytä seksikisaan, ottaa ilmoittautumisia, pitää tuomaripalaveri saman aikaisesti kun Eleganza esiintyi ja tupa oli täynnä väkeä. Ja minkä takia aina silloin kun mulla on jotain tekemistä niin joka puolelta kuuluu MAARJOO. Ei silloin oo kellään mitään kysyttävää kun mulla ei oo mitään tekemistä. Tämä on sitä kohtalon ivaa!
No, saatiinhan ne kisat ohi ja kaikki osaanottajatkin oli paikalla, Nätynki tuli ovesta sisään kun nimi huudettiin! Eikä Aleksikaan heittänyt mitään palkintoja roskiin. 
Mutta sitten se ruljanssi vasta alkoi. Joukkuekisasta ei tiennyt kukaan mitenkä se käytännössä toimii ja miten tuomarit arvostelevat. Polttelimme päreitämme vuorotellen Sini ja minä!
6-kisan tuloksia ei saanut että olisi päässyt tuomaripalaveriin koska olimme Sinin kanssa palkintoja jakamassa. Ilmoittautumisia joukkuekisaan ei voinut ottaa kun ei tiennyt miten hommat toimii.

Kyllähän ne asiat tietysti loppujen lopuksi selvisi ja homma hoitui aivan mainiosti. Saimme vielä kaiken lisäksi tuomaristoon Rikun joka oli ensimmäistä kertaa tuomaroimassa tanssikilpailua. Vähän saimme tehdä rautalangasta mallia mutta hän on niin sympaattinen ja huumorintajuinen ihminen että ymmärsi meidän vitsailumme. Palkintojen jaossa vähän sotkuilimme Rikun kanssa mutta kun Mallulta vaihdettiin mitali niin sekin ratkesi.

Riku oli niin huomaavainen että halusi lahjoittaa neljänneksi tulleelle joukkueelle sinkku CD:nsä / pari!
Eipä siinä sitten muuta kun keräsimme kimpsumme Sinin kanssa ja vaihdoimme vapaalle.
Annoimme toisillemme 3 ruusua kiitokseksi hyvästä yhteistyöstä, Aleksi vaimonsa kanssa sai viimeisen jäljellä olevan ruusun.

TUHANNET KIITOKSET SINULLE SINI, EN IKINÄ OLISI SELVINNYT URAKASTA ILMAN SINUA!

Jäin kuuntelemaan Riku Lättiä kun hän lauloi aivan mahtavia kappaleita. Koska hän kehui olleensa tanssikursseillakin niin hain häntä tanssimaan orkesterin tauolla. Eikä ne tanssikurssit olleet menneet hukkaan. Saihan Sinikin Rikun koukkuunsa toisella paussilla ja Salme hoksasi että ryöstetään Riku Siniltä. Minuahan ei tarvii kahta kertaa kujeeseen yllyttää. Menin repimään Sinin pois Rikulta, sanoin vain että miehenryöstö. Siinä sitten naiset vaihtui Rikulla yhtenään ja Riku vain nauroi että ei mulla oo koskaan ollut näin hauskaa. Sai Sini sitten tanssia oikein kunnollisen kappaleen vielä Rikun kanssa ilman ryöstöjä.
Näin siinä minä lähdin ryöstäytymään kotiin päin ja täytyy sanoa että ei näin sotkuista festivaalia vielä ole ollut mutta luultavasti yleisö oli tyytyväinen  koska kömmähdykset tapahtuivat "kulissien" takana.
Jos ei sitten laske karaokea joka oli täydellinen fiasko! Sen kyllä yleisökin huomasi.
Niin, ilmat kuitenkin suosivat vaikka ei niin hirmuisen lämmin ollut.
Täytyy sentään vielä vähän kehua! Saanko Luvan seura on saanut yhden uuden jäsenen joka oli ensimmäistä kertaa mukana työporukassa kahvilan puolella. Kyllä minä ihmettelin että miten ihminen jaksaa. Hän oli kuin väkkärä menossa aina johonkin suuntaan rätti ja kori kainalossa siistimään pöytiä ja milloin mihinkin tehtävään.
TERVETULOA PORUKKAAN MARITA!

Kiitti kaikille jotka kävitte Festareilla, olitte apunani ja kiitos järjestäjille ja työporukalle.